perjantai 14. helmikuuta 2014

JVG



Okei, myönnetään onhan se ehkä vähän noloa näin miltei kolmekymppisenä diggailla JVG:tä, mutta fakta vain nyt sattuu olemaan se, että viimeisen viiden vuoden aikana yksikään toinen levy ei ole herättänyt minussa samanlaista vilpitöntä lapsen iloa, kuin Mustaa kultaa teki vuonna 2011. Itselleni kevään odotetuin levyjulkaisu onkin ehdottomasti JVG:n Voitolla yöhön-pitkäsoitto, joka tulee virallisesti ulos helmikuun vika päivä. Mikä JVG:ssä on sitten niin erikoista? En osaa vastata yhdellä lauseella. Kolme vuotta sitten, kun fiilistelin Mustaa kultaa-lätyn biisejä, niin samaistuin tiettyihin lyriikoihin ennen kokemattomalla tavalla."Kasarin lapsi mut ysärin tatsi", "pihapeleihin riitti, rällä, maila ja maski", jne. Mieleeni palasivat muistot huolettomasta lapsuudesta, jolloin pelailtiin pihapelejä, leikittiin sotaa nallipyssyillä metsikössä ja rakenneltiin autoratoja hiekkalaatikoille. Kotona odotti äidin tekemä makaronilaatikko ja viikkorahat riittivät vitosen karkkipussiin perjai-iltaisin. Muistelen hämärästi, että tuolloin tai ainakin vähän vanhempana odotin aikuisuutta todella kärsimättömästi. Halusin elää kuin jenkkileffoissa, ajaa juppibemarilla töihin byrolle, juoda litran kahvia päivässä ja hoidella isoja bisneksiä. Sitten kuin aikuisuus lopulta koitti ja aloin ottaa haparoivia askelia kohti unelmaani, niin karu pudotus arkeen olikin jotain aivan muuta, kuin olin osannut odottaa. 

JVG:n biiseissä kiteytyy mielestäni erittäin osuvasti sukupolveni kasvukivut ja aikuistumisen mukanaan tuomat haasteet. Kun käy töissä, on vihdoinkin varaa pleikkariin ja peleihin, joihin lapsena viikkorahat eivät riittäneet, mutta aikuisena ei olekaan enää ok, pelata viikko putkeen frendin nahkasohvalla. On käytävä töissä maksettava laskut, huolehdittava, että jääkapissa morjestaa jotain muutakin, kuin vain valot, jos meinaa pitkän päivän jälkeen syödä jotain. Äidin makaronilaatikko on vain pölyinen muisto lapsuudesta. Ehkäpä kyse onkin siitä, että rennot biitit sekä yksinkertaisen vilpittömät läpät lyriikoissa, tarjoavat hetkeksi pakotien huolettomaan lapsuuteen, jossa aurinko paistoi aina kuumemmin ja jätski maistui paremmalta.

Voitolla Yöhön-lätyltä on julkaistu nimibiisin lisäksi Anna Abreun kanssa tehty kimppabiisi Huominen on huomenna. Levyn album sampler Spotifyssä lupaa taattua laatua, jota jään odottelemaan. Sinkut eivät ole toistaiseksi olleet itselleni mitään voimasoittobiisejä, mutta album sampler vakuutti minut siitä, että levy kantsii tsekata, kunhan se päivänvalon näkee.

2 kommenttia:

  1. Ei siinä oo mitään noloa, sama musiikki uppoo meilläkin lapsista aikuisiin :)

    VastaaPoista
  2. Niimpä, lähinnä viittasin tossa siihen, että JVG ei ehkä oo sitä kaikista "cooleinta hipsterimusaa" niinku esim. Iisa :)

    VastaaPoista