Näytetään tekstit, joissa on tunniste Flow. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Flow. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. elokuuta 2014

Flow


Flow tuli ja meni ja nyt on aika muistella, että mitä kaikkea tuli viikonloppuna nähtyä sekä koettua. Aloitin leppoisan Flow-lauantain RBMA-takapihalta, jossa Didier pyöritteli varsin hämmentävää, mutta sinänsä oikein maukas settiä levareiden takana. 

RBMA-takapiha

Groteskin hampurilaisen jälkeen kävin tsekkaamassa päälavalla esiintyneet Scandinavian Music Groupin ja Manic Street Preacherseja. SMG:n setti oli ehkä omaan makuuni vähän vaisuhko, mutta hienot videot tekivät setistä audiovisuaalisen musiikillisen seikkailun, mikä lienee ollut tarkoituskin ja hieman yllätyin itsekin, että katsoin koko keikan loppuun asti. Manic Sreet Preacherseihin, kuten SMG:henkin olen tutustunut lähinnä radiosoiton kautta ja en oikein tiennyt mitä odottaa. Bändi hieman yllätti energisyydellään ja rock-meiningillä. Brittirockiin voi aina luottaa. 

Manic Street Preachers


Little Dragon ei oikein auennut ja James Holden oli lievä pettymys. Odotin Holdenilta deepimpää ja tyylikkäämpää soundia, mutta setti olikin lähinnä Detroit-teknohenkistä pärinää.



Lauantai-illan kruunasi kuitenkin, ehkä eniten odottami keikka: Kavinskyn Outrun live. Kavinsky lunasti odotukset ja sinisessä teltassa vallitsi todella huikea tunnelma koko keikan ajan. Upea valoshow, mieletön fiilis ja hienoa musaa - absoluuttista parhautta. :)


James Holden

Valot

Kavinsky
Sunnuntaina Iisan raikas elektropop teki tehtävänsä päälavalla. Iisa vitsaili keikan aikana, että juuri ja juuri kolme ihmistä mahtuu Flow:n päälavalle, mutta mielestäni päälava oli kuitenkin perusteltu valinta, sillä jotenkin nätti auringonpaiste ja ulkoilma sopivat tunnelmaan paljon paremmin, kuin hikinen ja pimeä teltta.

  
Iisa


Tiivistämöllä Gim Kordon otti tilan haltuun ja taas bändi sekä klubimainen tiivistämö sopivat loistavasti yhteen. Aleksi Pahkala hehkutti, että "Tää on meidän viidestoista keikka ja eka festarikeikka", mutta rumpali korjasi "Toka, oltiin me Kuudes aisti-festareillakin. :D "Noh, Ei oo helppoo, mut ei jaksa välittää..."

Sin Cos Tan...

eli Jori ja Juho











Uuden levyn julkaissut Sin Cos Tan juhlisti levyn julkaisun lisäksi myös sitä, että kuulemma tasan kaksi vuoltta sitten oli ollut eka keikka. Missäpä muuallakaan kuin mustassa teltassa :D Itselleni eniten Hulkkosen tuotannosta kolahtaa edelleen vuoden 2002 Sunglasses at night-hitti, mutta onhann miehellä toki merittejä vaikka muille jakaa. Juhon toisen projektin Villa Nahin ekaa levyä olen kuunnellut aina silloin tällöin ja se kolahtaa kyllä todella hyvin. Parhaimmilla Sin Cos Tan on mielestäni melko nopeissa ja kasarihenkisissä biiseissä. Keikan slovarit sen sijaan eivät itselleni oikein pudonneet. 

Röyksopp


Blood Orange veti toisena biisinä sen minkä halusin kuullakin ja jallupullien sekä RBMA-fiilistelyn jälkeen löysin itseni sinisestä teltasta Röyksoppin keikalta. Joskus vuonna 2005 kuuntelin todella paljon Röyksoppia, mutta nyt en ole oikeastaan vuosiin bändiä aktiivisesti seurannut. Meninkin keikalle melko pienin ennakko-odotuksin, mutta Royksopp veti todella huikean keikan. Sinisessä teltassa oli hikinen, mutta aivan mahtava fiilis, kun jengi hyppi kädet ilmassa biisi toisensa perään :D Outkast oli no... Outkast eli Ms.Jackson, He'ya ja So fresh, so clean. Hetkittäin tuntui, että videoscreeni oli keikan parasta antia. Toisaalta Ms. Jackson on itselleni ollut ja on vieläkin niin iso biisi, että olihan pakko kuulla livenä. 
Outkast



Lopuksi kävin vielä Tiivistämön puolella tsekkaamassa Jaakko Eino Kalevin. Flexible Heart taisi olla neljäs tai viides biisi ja se oli aivan käsittämättömän upea lopetus Flow:lle. Vielä tänäänkin huomasin hyräileväni pitkin päivää: "You don have to say, that you love me, just show, how flexible You are..." :D

torstai 6. maaliskuuta 2014

Pakollinen Flow-hehkutus




Tulevan kesän Flow-festareiden ensimmäiset artistikiinnitykset julkaistiin tänään. Kovia nimiä on tulossa mm. OutKast, Kavinsky ja James Holden sekä tietysti kotimaisia nimiä kuten Iisa ja Jaakko Eino Kalevi, jonka olen onnistunut aina missaamaan aiemmin. OutKastin Ms. Jackoson on lukuisten muiden OutKast-hittien joukosta yksi kaikkien aikojen suosikkibiisejäni, joka olisi aivan huikeaa kuulla livenä elokuun yössä Suvilahden upeassa miljöössä. Konemusapuolelta James Holdenilta lienee lupa odottaa kovan luokan settiä. Lil' Tony tai suomalaisittain pikku-Toni hypetti eilisessä radioshowssaan saksalaista Paul Kalkbrenneriä, joka lienee myös mielenkiintoinen tsekatttava.


 Intoilin taannoin blogissani James Sallisin kirjaan perustuvasta Drive-leffasta muutavan vuoden takaa, jossa Kavinskyn musa on hyvin merkittävässä osassa leffan hypnoottisen sekä uskomattoman tyylikkäään fiiliksen luomisessa. Olen viime aikoina fiilistellyt useasti Kavinskyn OutRun-albumia, joka sisältää Nightcall leffahitin lisäksi varsin mainiota massasta hyvällä tavalla erottuvaa oldschool/kasari-henkistä synamusaa.  


Viime vuoden kuvia katsellessa on hyvä virittäytyä tunnelmaan. Odottaminenhan on tavallaan kaikista hienointa, kun tietää, että pääsee loppukesästä nauttimaan hyvästä musasta sekä rennosta fiiliksestä hienosti järjestetyillä festareilla.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Haim - Days are Gone

Yleensä, kun kuulen jonkun oikeasti hyvän biisin, niin se on rakkautta kertalaakista. Tulee vain kaikille musadiggareille tuttu fiilis, että "tää toimii" tästä tykkään. Haim on minulle poikkeus kaavaan, joka vahvistaa säännön, kuten kulunut sanonta kuuluu. Menin viime kesän Flowssa Haimin keikalle ennakkoasenteella, että näillä tais joku joku ihan jees biisi ja näitä taidettiin hypettää jossain... käympä tsekkaamassa. Ensimmäinen muistikuva keikasta on tukahduttavan kuuma teltta täynnä kädet ilmassa musan tahtiin hyppivää jengiä :) Surffaritytöt Kaliforniasta pistivät lavalla kitarat surisemaan ja energinen kitaravetoinen surffirock toimi. Haimin keikan jälkeen otin Days are Gone-levyn voimasoittooni ja jokaisella kuuntelukerralla levy toimii aina vain paremmin. Haimin siskosten soundissa ei ole mitään yksittäistä koukkua, joka nappaisi ja siksi ehkä itselläni kesti niin kauan ihastua levyyn. Kokonaisuuten energinen ja taidokas soitanta on erittäin nautinnollista kuunneltavaa.

 

Viime kesänä ja syksynä fiilistelin eniten levyn avausraita Fallingia sekä Don't save me kappaletta. TIME-lehden vuoden 2013 parhaat biisit listauksessa oli Haimilta valittu The Wire, joka itselläni oli jäänyt hieman vähemmälle kuuntelulle, mutta se edustaa ehkä parhaiten levyn yleistä soundia. Levyllä ei ole varsinaisesti yhtäkään huonoa tai täytekappaletta ja hitaammat biisit tasapainottavat kivasti kokonaisuutta. Itselleni nopeammat "rockimmat" biisit kuitenkin toimivat paremmin kuin levyn balladit.