Viime aikoina on ollut niin paljon kaikkia juttuja hoidettavana, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että pitkäikäinen unelmani ulkomaille muuttamisesta sekä oman alan töistä on toteutumassa lähiaikoina. :) Koko tammikuun minulla on kuitenkin ollut muutama idea blogiin, joista olen päättänyt kirjoittaa. Vähän ennen joulua kävin shoppailemassa viimeisiä joululahjoja ja onnistuin vihdoinkin käymään täällä päin uudessa Levykauppa Äx:ssä, joka tuli tänne maan kaakkoisnurkkaan, paikallisen levykauppayrittäjän lopettua levykaupan pitämisen. Äx:stä mukaani tarttui Atomirotan kasetti ja vanha Giant Robotin käytetty cd.
Kyllä luit aivan oiken - ostin kasetin vuonna 2014. Vinyylilevyt eivät underground skenen sisällä koskaan kadonneet ja viime vuosina esim. Anttila on taas miltei kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ottanut vinyylit valikoimiinsa. Kasetit luultavasti jäävät hyvin pieneksi ug-ilmiöksi, mutta Monsp ja muutamat muut pienet ug-ulkaisuihin erikoistuneet lafkat ovat innostuneet julkaisemaan myös kasetteja ja kaltaiselleni old school diggarille, ne tuovat paljon nostalgisia muistoja. Toki Atomirotan debyytin mukana tulivat myös latauskoodit, joilla Monspin saitilta sai ladattua biisit mp3-formaatissa.
Kakkosraita Aurinkoon oli itselleni viime kesän ehdoton voimasoitto-anthem. Rento kesäbiisi Bonnie & Clyde hengessä, toimii yhä edelleen aivan loistavasti. Muissa a-puolen raidoissa on jännää punk-vimmaa, joka yhdistyy oivaltaviin ja sopivan humoristisiinkin lyriikoihin. A-puolen päätökappale Muistin filminauhaan on rento kesäreggae, joka näin talven keskellä tuo tuulahduksen lämpimästä ja huolettomasta kesäpäivästä, jolloin voi vain hengailla puistossa ja ottaa rennosti.
B-puolella laadukas ja monipuolinen soundi kulkevat käsi kädessä. Vaahtopäät jatkaa vielä rentoa kesäteemaa, mutta toinen ehdoton suosikkini Aurinkoon-biisin lisäksi on kakkosraita silmät sulkemalle. Vakavasta aiheesta on tehty hieno lyriikka, joka yhdistyy persoonnaliseen, groovaavaan ja rullaavaan soundiin. Kokonaisuutena biisit muodostavan hyvin mielenkiintoisen yhdistelmän tyylikästä musaa, tiukkaa sanomaa ja upeaa fiilistelyä. Kuin varkain olen kuunnellut Atomirotan Debyyttiä sekä kotona, että autossa todella paljon ja mielestäni se on Monspin ehkä paras julkaisu sitten vuoden 2011 JVG:n Mustaa kultaa - lätyn jälkeen.
