Joskus vuoden -98 paikkeilla ysärieuroteknon kautta löysin deepimmän ug-konekonemusan, jollaiseksi esim. Orkidean ensimmäinen julkaisu: Unity-klubin tunnari, voitanee luokitella. Jos minun pitäisi nimetä yksi konemusa artisti/dj, joka on vaikutanut eniten omaan skenestä diggailuuni, olisi tehtävä melko haastava, mutta luultavasti Orkidea olisi vastaukseni. Tapsan uusin pitkäsoitto Harmonia jatkaa totutun äärimmäisen tyylikkään ja tarkan, mutta omasta mielestäni kuitenkin raikkaan trancen-soundimaailmassa kierrättäen hienosti oldschool henkisiä detaljeja. Toistaiseksi levyltä ei ole noussut itselleni Unityn tai Beautifulin kaltaisia yksittäisiä hittejä, mutta levy on häkellyttävän eheä ja eteerinen kokonaisuus, jota on ilo kuunnella, vaikka kyse ei miksauslevystä olekaan.
Orkidean virallisesta julkaisukatalogista nykyään oma suosikkini on muutaman vuoden takainen chill out lätty "Music Speaks in Thousand Languages". Harmonian avausraita "My Sunset", joka perustuu Chris Cocon chill out-klassikkoon, toimii itselleni todella hyvin. Yleisesti ottaen Orkidean viime aikoina lanseeraama Pure Trance-teema oldschool goa-trance vaikutteineen tekeekin levyn yleissoundista hieman synkän verrattuna esim. miksauslevy "A Place Called Happiness":iin. Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta jotenkin liian usein uudet konemusajulkaisut tuntuvat jotenkin huolimattomasti ja nopeasti tehdyn kuuloisilta. Orkidean uusin on alusta loppuun viimeisen päälle hiottu timatti, josta välittyy Tapsan intohimo musiikin tekemiseen.
