Kukaan itseään kunnioittava musadiggari ei koskaan noteeraa kokoelmia samaan sarjaan artistien pitkäsoittoalbumien kanssa. Itse olen kuitenkin vuosien saatossa hankkinut levyhyllyyni suhteellisen paljon erilaisia kokoelmia monista eri syistä, mutta varsinkin 90-luvulla kokoelmat olivat edullisin tapa kartuttaa levykokoelmaa ja toisaalta ne mahdollistivat monipuolisesti eri musagenrejen kuuntelun. Taannoisella kesälomareissullani Prahassa maleksin Na příkopě-ostoskadun liepeillä ja huomasin mainoksen metrotunnelissa sijaitsevasta levykaupasta. Kokemusteni perusteella mielenkiintoisimmat kaupat sijaitsevat yleensä jollain tapaa epämääräisissä paikoissa, kuten metrotunneleissa, sisäpihoilla, tuulikaapeissa tms. Niimpä suuntasin portaitaita alas tunneliin ja melko mitäänsanomattomasta ovesta sisälle maanalaiseen levykauppaan. Sisällä minua odotti vaikeasti kuvailtava, mutta lähinnä uskomaton näky, jota en todellakaan olisi osannut odottaa. Valtava useaan maanalaiseen kerrokseen rakennettu kauppa sisälsi hyllymetreittäin cd:eitä, leffoja, vinyylejä. kuulokkeita, fanipaitoja ja yleensäkin kaikkea mahdollista musadiggailuun liittyvää kamaa. Alin kerros oli pelkästään vinyylilevyille, toiseksi alin etnolle ja muulle "ei niin mainstream"-kamalle. Ylimmät kerrokset olivat sitten volyymituotteille.
Luonnollisesti tämänkaltaisissa kaupoissa iskee väkisinkin pieni tuskanhiki ja paniikki siitä, että mitä hittoa täältä oikein osaisi ostaa :) Aikani hyllyjä pläräiltyä käteeni osui tänä vuonna Sony musicin BBC:n kansainvälisellä Demonmusic levymerkillä julkaistu Indie Anthems kokoelma. Boksi sisältää peräti 5 cd:tä ja hyvin mielenkiintoisen sekoituksen modernia indiepoppia sekä vanhoja uuden aallon klassikoita vähän samaan tyyliin kuin mitä, monet Radio Helsingin Dj:t lähetyksissään soittavat. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua... Brittiartistit ovat kokoelmalla tukevasti edustettuina, mikä sopii mainiosti itselleni, sillä olen viimeiset pari vuotta kuunnellut melko aktiivisesti lähinnä hieman vanhempaa brittipoppia ja rockkia.
Jos kokoelmalta jotain kohokohtia pomisi, niitä voisi olla: Franz Ferdinandin Do You Want to, Kentin 747, Electric Sixin Danger! High Voltage, Hot Chipin Night & Day, Letfieldin Release the Pressure, Apollo 440:n Krupa, Letfield/Bambaataan Africa Shox jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kokoelma on kuitenkin hämmentävän tasainen, mutta silti vaihteleva sekoitus eri aikakausien biisejä, jotka yhdessä muodostavat aivan loistavan soundtrackin hyvän kirjan taustalle tai vaikkapa kokkailuun.
