Näin perjantai-iltana lienee mitä mainioin ajankohta kirjoittaa albumista, jonka nimi on Weekend. Löysin The Soundsin musan joskus syksyn 2009 paikkeilla, kun bändin kolmas Crossing the Rubicon-albumi oli juuri julkaistu. Ihastuin kuulemaani korvakarkkiin välittömästi. Vuoden 2005 jälkeen olin pikku hiljaa alkanut kyllästyä konemusan kuunteluun ja yli kymmenen vuotta lähes pelkästään konemusaa kuunneltuani, melodinen, kasari henkinen rock-soundi alkoi selittämättömällä tavalla kiinnostaa. Vuonna 2005 The Killersin megahitti Somebody told me oli minulle henkilökohtaisesti hyvinkin radikaalisti musamakuuni vaikuttanut kappale. Aloin tuolloin määrätietoisesti etsiä samantyyppistä rock-soundia soittavia bändejä, mikä osoittautui yllättävän hankalaksi lähinnä siksi, että olin niin pitkään kuunnellut vain konemusaa. Ihastuttuani Crossing the Rubicon-levyyn, hankin välittömästi myös bändin aiemmat Living In A America ja Dying to Say This to You lätyt. Neljä vuotta sitten kuuntelin noita kolmea levyä todella paljon. Jostain syystä kuitenkin, kun 2011 julkaistiin bändin neljäs levy Something to Die For, se jäi huomattavasti vähemmällä kuuntelulle. Ehkä koin tuolloin bändin soundin muuttuneen jotenkin tai olin ehkä kuunnellut kolmea ekaa levyä niin paljon, että The Sounds-kiintiöni oli vain yksinkertaisesti täynnä. Bändin viides levy Weekend meinasi mennä viime vuonna minulta täysin ohi. Löysin kuintenkin sen lähinnä sattumalta Spotifystä viime syksynä.
Weekend - levyn kohdalla on kuitenkin käynyt samalla tavoin kuin edellisenkin kanssa. Vaikka pidänkin levystä todella paljon ja se kuulostaa omaan musakorvaani todella hyvältä, en ole kuunnellut sitä kuin jokusen kerran. Osittain syyn voi tällä kertaa ehkä laittaa ihan kiireenkin piikkiin. Minulla ei vain enää ole samalla tavoin päivittäin tuntikausia aikaa kuunnella uusia hyviä levyjä, niin kuin joskus vuosia sitten oli :) Toisaalta musiikin kuuntelutottumukseni ovat muuttanuut aika paljon. Ennen vuotta 2005 kuuntelin musaa lähes pelkästään fyysisiltä äänitteiltä kuten cd-levyiltä, vinyyleiltä tai kaseteilta. Sitten aloin yhä enemmän kuunnella mp3-formaatissa olevaa digitaalista musaa mp3-soittimella tai puhelimella ja viime vuodesta lähtien Spotify on ollut pääasiallinen lähdeformaatti. No nyt olen kirjoittanut kohta kaksi kappaletta tekstiä, pääsemättä itse asiaan :) Laitetaan ajatusten harhailu perjantai-illan piikkiin.
The soundsin soundi muodostuu Majan laulusta, johon yhdistyvät kitarat, voimakkaat rummut sekä hillityt synataustat. Itseäni on aina viehättänyt kaikki melodinen musa, jossa on dominoiva bassorumpukomppi. Niinpä ei olekaan mitenkään erityisen hämmästyttävää, että The Sounds on niin lähellä sydäntäni. The Soundsin kappaleet ovat sikäli mielenkiintoisia, että vaikka niissä toistuvat samat elementit lähes naurettavan samankaltaisina kappaleesta toiseen, levyt jaksaa kuitenkin helposti kuunnella alusta loppuun, eikä samojen elementtien toistumiseen kyllästy, vaikka niin voisi helposti kuvitella tapahtuvan. Jos The Soundsin Weekend-levyä pitäisi luonnehtia lyhyesti ja ytimekkäästi voisin todeta jotakin seuraavanlaista. Työviikon askareiden jälkeen edessä on vapaa viikonloppu, istut rennosti sohvalla huurteinen ohrapirtelö kourassa ja mietit mitä kuunnella. Vastaus on The Sounds - Weekend.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti