Aina joskus palaan lapsuuteni kirjoihin. Kirjallisuus ja lukeminen olivat hyvin vahvasti läsnä lapsuuden kodissani ja kirjallisuuden harrastaminen onkin ehkä pitkäikäisin harrastukseni. Olen lukenut kirjoja siitä lähtien, kun opin ekalla luokalla lukemaan ja olen myös hankkinut kirjoja omaan kirjahyllyyni jo ala-asteikäisenä viikkorahoillani. Kuvassa näkyvät Leif Hamren nuorten kirjat ovat kuitenkin lainassa isäni kirjakokoelmasta. Ensimmäisen kerran itse luin kyseiset kirjat ehkä joskus noin kymmenenvuotiaana. Sittemmin olen palannut niihin noin viiden vuoden välein ja olin pitemmän aikaa suunnnitellut, että luen ne taas talvilomani aikana, kuten teinkin. Leif Hamren kirjat eivät sinänsä ole mitään mestarillisia taideteoksia, vaan ne ovat hyvin tyypillisä NTK-kirjoja lapsellisen yksinkertaisen juonensa ja miljöökuvauksensa takia. Miksi sitten palaan näiden ja muidenkin NTK-kirjojen pariin tietyin väliajoin? En tiedä. Ehkäpä kyse on jonkilaisesta kaipuusta tietttyihin fiiliksiin ja aikaan, joka ei enää palaa. Toisaalta, kun tiedän tasan tarkkaan mitä on odotettavissa, niin nautinto on taattu.
Edesmennyt Leif Hamre oli Norjan ilmavoimien eversti ja hänen kirjoistaan välittyy asiantuntemus sekä tietynlainen armeijamentaliteetti, jonka voi asitia mm. luonnon kuvauksesta. Kaikilla armeijassa työskenneille on aselajista riippumatta yhteistä, että luonnossa liikkuminen sekä luonnontuntemus ovat hyvin keskeinen osa jokapäiväistä elämää. Kirjat ovat alun perin ilmestyneet 60- ja 70-luvuilla ja niissä viitataan sotilasilmailussa hyvin mielenkiintoiseen aikakauteen. Ensimmäinen maailmansota lienee ehkä ensimmäinen merkittävä virstanpylväs modernien ilmavoimien kehityksessä. Jo ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä lenkoneet sekä ilmavoimat aselajina kehittyivät huikeasti ja sotien jälkeenkin kehitys on valtaisaa. Sotilasilmailu on ollut myös monesti siviili-ilmailun edellytys, esim. lentokenttäverkosto olisi huomattavasti harvempi ilman ilmavoimia. Hamren kirjoissa kuvataan 50- ja 60-lukujen kehitystä potkurikoneista suihkukoneisiin ja navigoinnin kehitystä kartasta ja kompassista tutkaohjattuihin järjestelmiin. Tuohon aikaan moottoriviat olivat yleisempiä kuin nykyään ja lennoilla jouduttiin varautumaan siihen, että jos tehdään pakkolasku arktisille tuntureille, niin siellä täytyy selviytyä jopa monta päivää, ennenkuin pelastuspalvelu löytää onnettumuuspaikalle. Lentokonehan on nykyään tilastollisesti turvallisin tapa liikkua paikasta toiseen ja modernien hätälähettimien avulla saadaan tarkka gps-paikannus. Hamren kirjat ovatkin historiallisesti mielenkiintoisia, koska niissä kuvataan mm. hyvin kiehtovasti navigointia ennen gps-paikannuksen aikakautta. Itse nautin suuresti kyseisten kirjojen lukemisesta ja ehkäpä taas viiden vuoden kuluttua palaan niiden pariin.
