Ensi viikolla olisi talviloman aika ja kuten yleensäkin loman lähestyessä, alkaa lomailumoodi puskea päälle. No eilen illalla oli työpäivän jälkeen sellanen "kyl sä tiedät"-fiilis, että teki vaan mieli röhnöttää sohvalla ja tsekata joku rento toimintapätkä. Hyllystä pleikkariin valikoitui Perrier´s Bounty. Leffa on jo monta vuotta vanha, mutta en ole nähnyt sen kuin pari kertaa. Tiedän, että on ihmisiä, jotka katsovat saman leffan korkeintaan kerran, mutta kun itse tykästyn johonkin omien kriteerieni mukaan hyvään leffaan, saatan katsoa sen viisikin kertaa. Tosin yleensä katselukertojen välillä on kuukausia tai vuosia. Brittileffat sisältävät usein tietynlaista brittihuumoria, joka saa ne tuntumaan piristävän erilaisilta jenkkileffojen tulvan keskellä. Yhteisestä kielestä huolimatta jenkkien ja brittien kultuurit eroavat toisitaan, mikä on helppoa havaita vaikkapa toimintaleffoja vertailemalla.
Perrier´s Bounty on mielestäni hyvin tyypillinen brittileffa, jossa luuseri yrittää pakoilla velkojiaan bissen kittaamisen sekä muun säätämisen lomassa. Lopussa paha saa palkkansa, hyvä kun pärjää omillaan jne. Jos kyseessä olisi jenkkileffa, niin päähenkilö ei olisi luuseri tai jos leffan alussa olisi, niin lopussa luuserista tulisi sankari. Amerikkalainen unelma, siitä että kova työ palkitaan, on sinänsä lähellä omaa elämänfilosofiaani, mutta kun katsoo tarpeeksi monta jenkkileffaa putkeen, niin sisäänrakennettu pakkomielle onnistua, alkaa väkisinkin käydä rasittavaksi. Brittileffoissa luuserit ovat luusereita, jotka hallitsevat vain säätämisen jalon taidon ja näihin sarkastista huumoria viljeleviin arjen sankareihin olen itse aina samaistunut helpommin kuin jenkkileffojen treenattuihin hymypoikiin. Suomalaisissa leffoissa synkistely viedään usein liian överiksi, jolloin draama alkaa mennä komedian puolelle ja ruotsalaissa leffoissa taas ärsyttää se perisuomalainen kateus, että miksi noi osaa tehdä aina kaiken paremmin kuin me. Niimpä Perrier´s Bountyn kaltaiset leffat ovat juuri niitä, joista diggaan ehkä eniten. Voi olla, että ehkä juuri siksi tämäkin leffa on saanut rauhassa kerätä pölyä hyllyssäni, kun olen halunnut säästellä nautintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti