Atomirotta - I

Viime aikoina on ollut niin paljon kaikkia juttuja hoidettavana, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että pitkäikäinen unelmani ulkomaille muuttamisesta sekä oman alan töistä on toteutumassa lähiaikoina. :) Koko tammikuun minulla on kuitenkin ollut muutama idea blogiin, joista olen päättänyt kirjoittaa. Vähän ennen joulua kävin shoppailemassa viimeisiä joululahjoja ja onnistuin vihdoinkin käymään täällä päin uudessa Levykauppa Äx:ssä, joka tuli tänne maan kaakkoisnurkkaan, paikallisen levykauppayrittäjän lopettua levykaupan pitämisen. Äx:stä mukaani tarttui Atomirotan kasetti ja vanha Giant Robotin käytetty cd. 

Kyllä luit aivan oiken - ostin kasetin vuonna 2014. Vinyylilevyt eivät underground skenen sisällä koskaan kadonneet ja viime vuosina esim. Anttila on taas miltei kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ottanut vinyylit valikoimiinsa. Kasetit luultavasti jäävät hyvin pieneksi ug-ilmiöksi, mutta Monsp ja muutamat muut pienet ug-ulkaisuihin erikoistuneet lafkat ovat innostuneet julkaisemaan myös kasetteja ja kaltaiselleni old school diggarille, ne tuovat paljon nostalgisia muistoja. Toki Atomirotan debyytin mukana tulivat myös latauskoodit, joilla Monspin saitilta sai ladattua biisit mp3-formaatissa.

Kakkosraita Aurinkoon oli itselleni viime kesän ehdoton voimasoitto-anthem. Rento kesäbiisi Bonnie & Clyde hengessä, toimii yhä edelleen aivan loistavasti. Muissa a-puolen raidoissa on jännää punk-vimmaa, joka yhdistyy oivaltaviin ja sopivan humoristisiinkin lyriikoihin. A-puolen päätökappale Muistin filminauhaan on rento kesäreggae, joka näin talven keskellä tuo tuulahduksen lämpimästä ja huolettomasta kesäpäivästä, jolloin voi vain hengailla puistossa ja ottaa rennosti. 

B-puolella laadukas ja monipuolinen soundi kulkevat käsi kädessä. Vaahtopäät jatkaa vielä rentoa kesäteemaa, mutta toinen ehdoton suosikkini Aurinkoon-biisin lisäksi on kakkosraita silmät sulkemalle. Vakavasta aiheesta on tehty hieno lyriikka, joka yhdistyy persoonnaliseen, groovaavaan ja rullaavaan soundiin. Kokonaisuutena biisit muodostavan hyvin mielenkiintoisen yhdistelmän tyylikästä musaa, tiukkaa sanomaa ja upeaa fiilistelyä. Kuin varkain olen kuunnellut Atomirotan Debyyttiä sekä kotona, että autossa todella paljon ja mielestäni se on Monspin ehkä paras julkaisu sitten vuoden 2011 JVG:n Mustaa kultaa - lätyn jälkeen.

Heikki Kuula - Heijastuksia täydelliseltä rundilta

Viime aikoina päässäni on kyllä pyörinyt toinen toistaan huikeampia idiksiä jutuista, joista voisi kirjoittaa, Jostain syystä ideat eivät ole kuitenkaan konkretisoituneet, mutta tässä nyt olis taas vähän vuodatusta. Viime perjantaina julkaistiin virallisesti Heikki Kuulan tuorein pitkäsoitto, joka kantaa nimeä Heijastuksia täydelliseltä rundilta. Muutaman kerran levyä kuunneltuani, vaikutelmani ovat hieman ristiriitaiset ja hämmentyneet. Osa biiseistä on todellisia helmiä, joissa yhdistyvät nerokkaasti rimmaavät räp-lyriikat, rullaavat pop-sävellykset ja yleisesti hyvä meininki. Toisaalta taas avausraita Helsinginkatu ja sitä seuraava Rataraato ovat todella rujoja, jopa inhorealistisia biisejä, jotka eivät ehkä aivan istu kokonaisuuteen. Voi olla, että levylle on tietoisesti yritetty hakea erilaisia fiiliksiä ja siinä tapauksessa ratkaisu toki toimiikin, mutta itse olisin jättänyt ainakin Helsinginkadun pois levyltä, jolloin se olisi paljon tasaisempi kokonaisuus. 

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten muutama vuosi sitten löysin Monsp-labelin tuotannon, ja yhtäkkiä näin kotimaisen räppiskenen aivan eritavoin kuin olin sen aiemmin nähnyt. Teflon Brothersien kaksi ensimmäistä levyä olivat itselleni tuolloin todellisia voimasoittolättyjä ja diggasin niistä ihan kybällä. Teflonien kolmas levy sen sijaan ei sanottavammin sytyttänyt. Osa biiseistä oli toki ihan kuuneltavia, mutta kokonaisuutena levy oli aivan liian varman päälle tuotettua perushuttua ja siitä puuttui kaikki se särmä sekä patoutunut energia, jota Teflonien kaksi ekaa levyä pursuivat. Kuulan soololevyillä taas juuri popahtavat kappaleet ovat itselleni olleet niitä parhaita raitoja. Tuoreimmallakin levyllä esim. Iisan kanssa tehty kimppabiisi Pilvellä on todella jännä sekoitus Kuulan tylyä räpäytystä ja Iisan hentoa elektropoppia, mutta omaan makuuni yhdistelmä toimii todella hyvin. 

Levyltä on jo aikaisemmin julkaistu Rataraadon lisäksi sinkkuina myös päätösraita Ystävii sekä Ekstaasinappi. Ystävii ja Ekstaasinappi ovat olleet radio Helsingillä useiden deejiiden ahkerassa soitossa ja ne ovat mielestäni persoonallisia ja huolella mietittyjä, mutta silti helppoja moderneja pop-kappaleita, jotka toimivat omaan korvaani loistavasti. Joka tapauksessa pidän levyä ehkä syksyn kovimpana uutuutena ja tulen varmasti kuuntelemaan sitä jatkossakin. Myös Teflon Brothersit julkaisevat uuden levyn näillä näkymin 7.11 ja onkin jännä nähdä, miten bändin soundi tulee poikkemaan Heikki Kuulan soolomateriaalista vai onko kyseessä ikään kuin jatko-osa soololevylle. Aika näyttää.

Spotify-linkki

JVG vol. 2 & vähän muutakin

Tuli tossa vähän aikaa sitten hehkutettua, että pe 28.2 julkaistaan uus JVG. No perjantaina, kun tulin töiden ja salin jälkeen kotiin, niin eteisen lattialla odotti paksu kirjekuori, josta löytyivät kuvassa olevat lätyt. Kiitos Katin Tavara. Pikaisesti viikonlopun aikana levyjä kuunneltuani, olen varsin tyytyväinen tämänkertaisiin ostoksiinini. Näissä riittää taas vähäksi aikaa diggailtavaa. JVG:n lisäksi tuli siis täydennettyä levykokoelmaani Ruger Hauerin Se syvenee syksyllä-albumillta ja Pyhimyksen koostamalla Vieras-kokoelmalla. Ruger Hauerin levyltä löytyyvät Täällä ja Jokaiselle jotain ovat olleet pitkään omia voimasoittobiisejäni Spotifyssä ja minun on pitänyt jo pitkään hankkia Se syvenee syksyllä-albumi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Vieras on siitä mielenkiintoinen levy, että siinä esiintyy liuta aivan huikeita suomiskenen räppäreitä tyyliin Saurus, Juno, Matinpoika, Asa, Paleface, Laineen Kasperi, Solonen, Ruudolf, Heikki Kuula ja monia muita artisteja. Lisäksi biisit ovat ainakin itselleni uusia sikäli, etten ole niihin muissa yhteyksissä törmännyt. 

Pelkäsin hieman, että JVG olisi Teflon Brothersin tavoin sortunut kolmannella levyllään liian poppiin ja pliisuun meininkiin, mutta onneksi Huominen on Huomenna ei edusta levyn yleistä linjaa, vaan yleissoundi on taattua JVG-tyyliä ja popimpien radiohittien lisäksi löytyy levyltä myös deepimpää meininkiä sekä varsin mainiota räpäytystä. Levyn vierailijakaarti on erittäin vaikuttavaa settiä tyyliin Karri Koira, Gracias, Paperi T, Juno ja Gasellit muutamia nimiä mainitakseni. 

Kyseiset kolme levyä muodostavat varsin mienkiintoisen kokonaisuuden ja toisaalta ovat osoitus siitä, miten monipuolisia artisteja Monspin tallista löytyy, vaikka JVG:n uusin ei enää Monspin julkaisema olekaan. JVG on bile- ja fiilistelymusaa perjantai-iltoihin sekä voitolla yöhön-hetkiin. Ruger Hauerin soundi on todella diippiä synkistelykamaa, mutta esim. Täällä-biisistä voi kuitenkin löytää optimistisiakin valonpilkahduksia. Vaikka asiat ovat huonosti, voidaan niihin vaikuttaa ja parempi huominen odottaa kulman takana, jos kannamme kortemme kekoon. Vieras on jotain bileräpin ja synkistelyn välimaastoon putoavaa, paikoin humoristisia läppiä sisältävää, mutta varsin tyylipuhdasta tavaraa.  

 

Löytöjä

Työmatkan yhteydessä kerkesin vierailla Oulun levykauppa Äx:ssä ja löysin tasarahapoistoista neljä varsin huikeaa levyä. Mukaan tarttuivat Nopsajalan 5 sormee ja tontilla taas, Sauruksen Elossa sekä Cadillac Records - leffan soundtrack. Muutaman kerran lättyjä pyöriteltyäni olen erittäin tyytyväinen löytöihini. Nopsajalan ja Sauruksen levyt ovat viime vuosina kovassa nosteessa olleen Monsp recordsin julkaisuita. Oma alltime favorite Monspin katalogista on ehdottomasti JVG:n  2011 julkaistu Mustaa kultaa, jonka ansiosta myös vanhempi Monsp-soundi on löytänyt tiensä levyhyllyyni ja soittolistoilleni. Nopsajalan levyt on julkaistu 2006 ja 2009. Olen kyseisiltä levyiltä kuullut aikoinaan radiosoitossa olleilta kappaleita, mutta yllätyin siitä miten tasaisen hyviä kokonaisuuksia levyt ovat. Lätyiltä ei nouse yksittäisiä hittejä, jotka olisivat ylitse muiden, eikä niillä toisaalta ole täytekappaleita, vaan kappaleet muodostavat eheän kokonaisuuden. Kylminä talvipäivinä rennon letkä reggaekomppi sekä mainiot sanoitukset lämmittävät mieltä.

Linkit Nopsajalan levyihin Spotifyssä:
https://play.spotify.com/album/1mnbFNyE18XOeezoDU3MWS
https://play.spotify.com/album/46PdRRK6EcrHXu9Vy5HhYL

 

Tasarahapoistolöytöni :)

Sauruksen Elossa-levyn oma ehdoton kohokohtani on Keskipiste-kappale, jossa on samplätty, Madventures-ohjelman tunnarina monille tutuksi tullutta, Adam Strangen Traveller - biisiä tai siis itse asiassa Vangeliksen Alpha - kappaletta :) Joka tapauksessa omaan makuuni loistava yhdistelmä, johon on tehty Strangen ja Madventuresin teemojen mukaisesti traveller-aiheiset vokaalit. Elossa-albumi oli minulle jo kokonaisuudessa tuttu Spotifyn kautta ja kun löysin sen halvalla oli kyseessä ns. pakko-ostos. Juuri näin Spotifyn tulisi toimia eli sieltä on helppoa etsiä hyviä levyjä ja sitten ne voi käydä poistamassa paikalliselta levykauppiaalta. Kokonaisuutena Elossa on varsin pitkä levy, eikä siitä ehkä löydy aivan yhtä selkeää kantavaa punaista lankaa kuin monelta muulta Monsp-julkaisulta, mutta varsin kelpo lätty on silti kyseesssä.

Linkki Spotifyssä:
https://play.spotify.com/album/5MPDMwDdQfFmlBZqCGq988

Cadillac Records soundtrackiltä löytyy kovan luokan hip hop staroja kuten Beyoncé, Mos Def ja Nas. Itse tykkään esim. ruokaa laittaessa kuunnella hyvää musaa ja olen myös panostanut keittiöni stereoihin Tivoli Audion kokoonpanolla. Cadillac Records - lätty on omaan makuuni ennen kaikkea kokkailumusaa. Svengaavaa ja suht helppoa, mutta kuitenkin laadukasta tavaraa, jonka tahdissa on kiva hämmellä pannusssa porisevaa kastiketta eli nauttia elämästä.

Linkki Spotifyssä:
https://play.spotify.com/album/4b2zuwf7CPesdiTg1kFDjU