Iso-Arskan kulttiklassikko kultaiselta kasarilta oli eilen valintani perjantai-illlan viettoon. Tavallaan Conanissa olisi ainekset ihan oikeasti vakavasti otettavaksi klassikoksi, mutta sitten taas toisaalta ei nyt ehkä sentään. Loistavaa viihdettä se kuitenkin eittämättä on. Arskan esittämä Conan varttuu vanhempansa tappaneen miehen orjana, mutta ryhdyttyään tappelemaan kehässä gladiaattorityyliin hän saa takaisin vapautensa. No mitä seuraavaksi? Vaikea arvata, no ei oikeastaan. Conan vannoo kostoa ja alkaa huikea seikkailu, josta ei machoilua puutu. Basil Poledourisen säveltämä mahtipontinen ja osittain koominenkin soundtrack toimii mainosti. Kymmenisen vuotta sitten, eräs kaverini kaivoi kotibileissä yön pikkutunteita Conanin soundtrackin esille ja laittoi siitä hitaan balladin soimaan todeten, että tää on biisi, josta tytöt tykkää. Niimpä niin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti