Elämän pieniä nautintoja

Su 31.5.2015 Elämää Sveitsissä


Olen harrastanut 15 vuotta kestävyysjuoksua ja toki heti Sveitsiin muutettuani alkoi lähiympäristöön tutustuminen ja optimaalisten lenkkireittien etsintä. Tällä hetkellä olen kehitellyt periaatteessa kolme eri perusreittivaihtoehtoa, joita voi tilanteen mukaan hieman varioida. Lyhyt 5 kilsan pikalenkki, 7-8 kilsan peruslenkin saa aikaiseksi useammallakin eri variaatiolla ja nykyisin kun viikonloput ovat aina vapaita, niin olen ottanut tavaksi aina sunnuntaisin käydä vetämässä pidemmän 10-13 kilsan lenkin. Korkeuserot ovat täällä huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Vaikka en varsinaisesti vuoristossa asukaan, niin kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, eivät Alpit ole kovin kaukana. Aluksi hieman ohuempi ilma ja kovat nousut tekivät lyhyistäkin lenkeistä raskaita, mutta nyt elimistöni on jo tottunut. Uusin löytöni on pururata, jonka varrella on erilaisia perustreenipaikkoja kuten leuanvetotanko ja dippikaiteet. Kesän aikana ajatuksena olisi tehdä lihaskuntotreenit tuolla pururadan treenipaikoilla. 


Ennen muuttoa stressasin eniten, että miten arki lähtee sujumaan. Olin aika varma siitä, että pärjään uudessa työssäni, mutta kaikki muu työpaikan ulkopuolella mietitytti. En ole koskaan pitänyt kielitaitoani erityisen hyvänä ja esim. ranskaa, joka täällä on valtakieli, en ole koskaan opiskellut. Kaikki on kuitenkin sujunut hämmästyttävän helposti ja muutama vuosi sitten täysin absurdilta tuntunut ajatus ulkomaille muutosta. onkin realisoitunut arjeksi itselleni täysin vieraassa maassa, jossa en ollut koskaan aiemmin edes käynyt. Fribourg tai saksaksi Freiburg on miellyttävä maalaiskaupunki. Itse asun pääkadun varrella, jota kaupungin keskustaan kulkevat bussit liikennöivät kymmenen minuutin välein, mutta vain parin sadan metrin päässä asunnoltani alkaa maaseutu ja kuten kuvasta näkyy lehmät ovat laitumella :)


Olen kevään aikana käynyt kolme kertaa Bernissä. Ensin suurlähetystössä äänestämässä, sitten shoppailemassa ja viimeeksi viikko sitten katselemassa kaupunkia sekä shoppailemassa vähän lisää. Fribourgista löytyy periaatteessa kaikki tarvittava, mutta shoppailen mielummin Bernissä, koska siellä puhutaan saksaa, jota osaan jonkin verran toisin kuin ranskaa. Bern, kuten kaikki Sveitsin kaupungit ja erityisesti pikkukylät, on erittäin kaunis. Vanhat talot, kapeat kadut ja kaunis luonto tuottavat nautintoa, menipä Sveitsissä minne vain. 


Ma 6.4.2015 Kevät Fribourgissa


Enpä olisi puoli vuotta sitten uskonut kirjoittavani blogia Sveitsistä idyllisestä pikku maalaiskaupungista, mutta niin vaan täällä sitä ollaan. Muuttokuorma on purettu ja pikku hiljaa pitäisi vähän toisenlaista arkea ruveta opettelemaan. Tai eihän tää elämä täällä nyt sinänsä kovin paljoa eroa arjesta Suomessa, mutta toki uudet kuviot vaativat oman totuttelunsa. Toistaiseksi voin vain Matti Nykäsen sanoin todeta: "Elämä on laiffii" :D


Ke 3.12.2014 Joulua odotellessa



Kulunut syksy on mennyt aikalailla työkiireitä hoidellessa sekä treenaten. Elämästä nautiskeluun ei koskaan jää niin paljon aikaa, kuin haluaisi. No onneksi hyviäkin hetkiä on syksyyn mahtunut ja kehitystä on tapahtunut. Tänään päätin hakea joulukuusen esille kellarikomerosta ja laittaa valot siihen. Enempää jouluvalmisteluja ei tarvitse tehdäkään, sillä en aio viettää joulua kotona tänä vuonna. Nyt täytyy koputtaa puuta, mutta kun istun sohvallani maha täynnä herkullista risottoa, kuuntelen stereoistani vanhaa Dj Orkidean radiosettiä ja tuijottelen joulukuuseni valoja, en voi olla ajattelematta, että asiat voisivat olla huonomminkin. Taidanpa laittaa kahvin tippumaan ja jatkaa elämästä nautiskelua :)

La 1.11.2014 Semiujoo hifistelyä osa II

Viime keväänä ostin Pioneerin modernin viritinvahvarin, josta tuolloin kirjoitinkin blogiini. Nyt oli sitten vuorossa ohjelmalähteen päivitys. Viime vuodet olen käyttänyt pääasiallisena multimediaohjelmalähteenä Playstation 3:sta, mutta kuluneen vuoden aikana sen hdmi-liitäntä on alkanut reistailla siten, että kuvaan tulee toisinaan häiriöitä tai kuva jopa katoaa kokonaan. Niimpä päädyin hankkimaan Panasonicin Blu-Ray-soittimen, jossa on mm. Netflix-sovellus. Pitkään PS 3:sen Netflix-sovellus oli paras markkinoilla olevien laitteiden niukasta tarjonnasta johtuen, mutta parin käivän käytön jälkeen olen Panasomicin sovellukseen erittäin tyytyväinen. Se toimii ihan yhtä jouhevasti kuin PS 3:senkin Netflix. PS 3 on tietysti ensisijaisesti pelikonsoli, joten sen vertaaminen mediasoittimeen on hiukan epäreilua, mutta omassa käytössäni Panasonic täyttää kaikki tarpeeni. Olin jo lähes unohtanut miten, hienolta tuntuu, kun levykelkka tulee ulos soittimesta kaukosäätimen painalluksella ja sitten ei tarvitse kuin asettaa levy kelkkaan sekä painaa playtä, niin rokki lähtee soimaan. :) Tänään oli todella kaunis kirkas ja kuulas sää, joka sopi mainiosti pyhäinpäivään sekä omiin vapaapäivänviettosuunnitelmiini. Kävin näet kävellen vanhalla hautausmaalla sytyttämässä kynttilät sukuhaudoille ja paluumatkalla poikkesin Makuuniin. Lunastin saamani lahjakortin karkkien ja erään poistoleffan muodossa. :) Nyt on aika rentoutua ja nauttia elämästä.

Ti 16.9.2014 Paras aika vuodesta

Iisa Pykäri laulaa Reginan kappaleessa Paras aika vuodesta seuraavasti:

"Melkein kuin oltaisiin jossain muualla kuin kotona
kesän taittuessa vähitellen syksyksi
Jossain missä pimenee silloin kun me nukumme
auringon pysessä samaan aikaan taivaalla

Ihmiset ovat levänneita ja näyttävät
kauniilta toistensa lomassa
Ihot kuin pronssia kasvot nauravina
Tuntuisi kuin olisi ulkomailla kun kävelee kaduilla
ja samalla on enemmän kuuin koskaan elossa.

Jossain muualla kuin kotona
Enemmän kuin koskaan elossa
Jossain muualla kuin kotona
Enemmän kuin koskaan elossa"


Alkusyksy on ehdottomasti suosikkivuodenaikani ja mielestäni laulun sanat kuvaavat mainiosti sitä, millaista on kävellä syksyisellä kadulla kiireettä ja elämästä nauttien.

Syksyn satoa



Ma 8.9.2014 Praha

Viime viikolla tuli tehtyä kesälomareissu Prahaan. Sen lisäksi, että Praha on Euroopan suosituimpia turistikohteita, niin yllättävän monessa leffassa seikkaillaan Parhan kapeilla kaduilla. Praha onkin tavallaan aika kuvauksellinen kaupunki, sillä rakennuskanta on ainakin suomalaisittain katseltuna vanhaa ja paikoin todella hienoa vanhaa arkkitehtuuria edustavaa. Oma matkani eteni seuraavasti. Maananti-iltana saavuin Green Garden hotelliin.

Green Garden Hotel
Sain 6.kerroksen ullakkohuoneen, mikä sopi minulle mainiosti. Olen aina pitänyt ullakkohuoneista, joiden katto laskee ikkunaa kohti ja sieltä avautui komea näköala Prahan linnaan. Etenkin iltavalaistuksessa linna ja kaupunki tarjosivat näkymän, jota oli kiva katsella iltaolutta nauttiessa. 

Aamiainen
Aamiainen on päivän tärkein ateria ja niimpä onkin aina luksusta, kun aamiainen sisältyy huoneen hintaan. Normaalisti en syö ihan kuvan mukaista ateriaa, ainakaan arkiaamuisin, mutta matkalla täytyy aina ottaa ilo irti ja vetää kunnon setti pekonia, munakokkelia ja makkaraa. Tiistaina kiertelin ensin ns. uuden kaupungin alueella. Tosin vaikka kartassa lukee uusi kaupunki, niin "uusi" on tässä tapauksessa hyvin suhteellinen käsite. Varsinaisen keskusta-alueen eteläpuolella näytti kyllä olevan uudempiakin rakennuksia, mutta pysyttelin tällä kertaa lähinnä keksustan alueella, kun ei minulla ollut mitään erityistä tarvetta lähteä kauemmas. Vltavan vartta kohti Na příkopě-ostoskatua tai ehkä paremminkin aluetta. Aikani shoppailtuani oli aika palata hotelliin nauttimaan illallista. 
Na příkopě
Vltava





Näköala hotellista

Keskiviikkona menin ensin aamulla metrolla  päärautieasemalla (Hlavní nádraží), josta kävelin vanhan kaupungin läpi Vlatavan varteen ja sitä etelään päin eli päinvastaiseen suuntaan kuin tiistaina. Kävin myös joen toisella puolella lähetystöalueella. Reitin varteen osui mm. Melko isohko Palladium-ostoskeskus. Vanha kaupunki on selkeästi turistialuetta ja sen kadut ovatkin yleisesti ottaen siistimpiä ja ehkä hienompia kuin muualla kaupungissa. Lopulta päädyin taas kävelykadulle kahville ja siitä hotellille. Iltapäivällä kävin vielä kierroksella uuden kaupungin puolella, joka tuntui jotenkin täydelliseltä vastakohdalta turistialueelle. Eihän siellä nyt sentään mitään slummeja ollut, mutta vuosikymmenet kommunistihallinon alla näkyivät alueella selvästi. 


Uusi kaupunki
Iltavalaistus
½ kg ribsejä

 Torstaina kävelin Vltavan yli ja joen toistapuolta kohti Prahan Linnaa. Linna sijaitsee mäen päällä, jolle pääsee melko jyrkkää katua pitkin, mutta näköala kaupunkiin palkitsee urheilusuorituksesta. Ehdin juuri sopivasti Linnan pihaan hieman ennen puolta päivää ja vahdin vaihtoa. Vahdin vaihdon katseltuani kuljin linnan alueen läpi ja Kaarlen sillan yli vanhaan kaupunkiin. Kävin vielä hakemassa laukkuni hotellilta, ennen kuin lähdin lentokentälle.













Kunniakomppania

Linna













Illaksi kotiin :)







Su 20.7.2014 Rakuuna Rock



Lauantaina tuli avattua "festarikausi" Rakuuna Rockissa. Osmos Cosmos oli sinänsä ihan jees, mutta jotenkin vähän tasapaksuhko esitys ei missään vaihessa saanut tuolloin vielä melko harvalukuista yleisöä syttymään, eikä keikasta jäänyt mitään erityityistä kohokohtaa mieleen. 


 Seuraavaksi vuorossa ollut Bat&Ryyd vetikin sitten todella energisen setin, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että herrat eivät omien sanojensakaan mukaan ole aivan tältä vuosituhannelta :D Nuo mainiot miehet oransseissa puvuissan vetivät kaikki kovimmat hittinsä kuten , Tule tyttö uimaan, Veera, Lentävä puliukko, Rapula ja tietysti Ehtaa tavaraa. Humoristiset välispiikit ja repeilevien pilvien takaa paistava aurinko saivat jo hieman runsaslukuisemman festarikansankin innostumaan.

Seuraavaksi esiintynyt Apulanta odotetusti räjäytti potin huikeaala livevedollaan. Itse en ole koskaan osannut oikein diggailla Apulannan levyjä tai biisejä erityiemmin, mutta livenä bändi on ehdottomasti Suomen kovimpia. Tiukka soitanta ja Toni Wirtasen eläytyminen ovat vertaansa vailla.

Eppu Normaali kuten Apulantakin ovat niitä bändejä, jotka eivät kliseisti ilmaistuna esittelyä kaipaa. Kuitenkin Mauno Ahosen insertti Pirkanmaan omille pojille oli tyylikkään ja kypsän, mutta silti yllättävän energisen setin maino avaus. Vanhat sedät jaksavat heilua ja mikäs siinä, kun esitettävä materiaali kestää aikaa vuodesta toiseen ja toimii. Kokonaisuuten illasta jäi erittäin postitiivinen fiilis, jonka kruunasi upea ilotulitus.

To 10.7.2014 Ajatuksia kesästä


En ole oikein koskaan osannut päättää, miten suhtautua vuodenaikaan nimeltä kesä. Tietysti kesällä on mukava käydä biitsillä ottamassa aurinkoa ja nauttia kesäisestä luonnosta, mutta toisaalta kesällä on aina liian kuuma tai kylmä ja sataa tai sitten hyttyset hyökkäävät kimppuun heti, kun yrittää mennä ulos. Kouluaikoina kesäloman alkaminen ja koulun loppuminen oli aina hieno hetki, enkä muista koskaan varsinaisesti odottaneeni syksyä ja koulun alkua. Lapsena kesällä sai tehdä kaikkea kivaa ja ennen kaikkea, sai tehdä ihan mitä haluaa ilman koulunkäynnin tai harrastusten asettamia rajoituksia ajankäyttöön. 15-vuotiaasta lähtien olen ollut käytännössä joka kesä töissä ja kesä merkitseekin minulle nykyään lähinnä hikistä sekä kiireistä työntäyteistä arkea. Toisaalta olen huomannut, että syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani monestakin eri syystä. Syksyllä ei ole liian kuuma, eikä liian kylmä. Syksyllä ilmassa ei ole siitepölyä, vaan se on miellyttävän raikasta. Opiskeluaikoina syksyisin opinnot jatkuivat, kesätöiden jäljiltä pankkitilillä oli rahaa ja elämä oli muutenkin mielekästä. Nykyään vuodenaikojen merkitys on tietysti pienempi kuin lapsuudessa ja aika kuluu joka tapauksessa niin nopeasti, että mikään vuodenaika ei enää tunnu loputtoman pitkältä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Nautin ehdottomasti siitä, että Suomessa on neljä vuodenaikaa, joista jokaisessa on omat hyvät puolensa. Nyt voimme nauttia kesästä.


Ma 19.5.2014 Haukea narraamassa...



Kevyt soutu vastarannan kaislikon tuntumaan. Ruohikkouistin siiman jatkeksi ja heitto. Eiku siimaa kelaamaan ja mitä tapahtuukaan juuri, kun olen nostamassa viehettä vedestä sekä valmistautumassa uuteen heittoon. Hauki molskahtaa pintaan aivan jollan perätuhdon vieressä. Seuraavalla heitolla sama toistuu ja olen jo varma, että tänään on kalaa päivälliseksi. Toisin käy. Hauki jatkaa elämäänsä metsälammen syvyyksissä ja itse poistun lammelta tyhjin käsin, mutta hyvillä mielin. Onhan nyt sentään kesä ja aurinko paistaa. 



Pe 16.5.2014 Kesäloma



Tästä se taas alkaa, nimittäin kesäloman ensimmäiset pari viikkoa. On taas siis aikaa harrastuksille, oluelle, blogin päivittämiselle... lyhyesti sanottuna elämästä nauttimiselle :)



Ma 21.4.2014 Kevään eka fillarilenkki

Ajattelin aurinkoisen pääsiäisen huipennukseksi käydä heittämässä kevyen 20 kilsan fillarilenkin. Noh tuli sitten polkastua 58,7 km aikaan 2:55:10 :)


20 km/h on tietysti keskinopeudeksi aika vaatimaton, mutta lenkki on siis poljettu alu-runkoisella jäykkäperäisellä maasturilla, jossa on siis 26" kiekot läskeillä sekä karkeakuvioisilla nakeilla. Osittain reitti oli soratietä ja ajettavia hiekkapolkuja, joten maasturi oli oikea valinta. Itse tykkään vetää pidempiä lenkkejä nimenomaan sorateillä. Toki maantiepyörällä pääsisi päällystetetyillä teillä huomattavasti kovempaa kuin maasturilla, mutta soratiellä maasturi on mielestäni parempi kuin mitkään cyclocrossarit tai muutkaan vaihtoehdot. Duunissa on kyllä tullut kokeiltua 29" maasturia ja se ei ollut ollenkaan hassumpi laite. Kun itse en kuitenkaan mitään trial-kikkailua harrasta ja pysyttelen yleensä ajettavilla poluilla, niin voi hyvinkin olla, että seuraava fillarini tulee olemaan 29" maasturi. Mut anyway oli ihan huikee fiilis päästä pitkän talven jälkeen vetämään sulilla ja kuivilla teillä auringon paistaessa.

Su 6.4.2014 Sunnuntain askarteluja

 
 Jep, kuvassa on puulaatikko, jonka olen ihan itse tehnyt. Työmaalle kertyy tasaisesti kertakäyttölavoja, joilla emme tee mitään, joten päätin vähän hyödyntää ilmaista puutavaraa. Aikani eteiseni naulakkoa tuijoteltuani, totesin tarvitsevani laatikon pipojen, hanskojen ja kaulaliinojen säilytykseen. Muistin maalla jemmassa olevan puutavaran ja siitä se ajatus sitten lähti... Boksi on siis tehty siten, että pohjana on liimalevyn palanen, joka on joskus jostain projektista jäänyt yli ja rimat sekä laudat ovat niin ikään ylijäämätavaraa. sahasin laudat sopiviksi ja naulasin ne rimoihin kiinni, jotka olin ensin ruuvannut pohjalevyyn. 


Ennen maalausta hioin satakasikymppisellä paperilla lautoja, mutta jätin ne tarkoituksella aika krouvin näkoisiksi. Olin muutama vuosi sitten maalannut eräitä huonekalujani mustaksi, joten minulla oli puolikas purkki mustaa huonekalumaalia jemmassa. Vedin boksin mustaksi ja seuraavan kerran kun käyn maalla, otan boksin mukaani ja sijoitan sen eteisen ylähylle.

Olin kyllästynyt hyvin epämääräisen näköiseksi muuttuneeseen kenkätelineeseeni ja kun kerran maalipurkki oli auki sekä pensseli kourassa, niin myös se sai uuden maalipinnan päälleen.


La 29.3.2014  Kevään eka


Niin joo, tuli sitten tänään avattu terassikausi Suomessa. :) Vuoden ekat terassiolueni ehdin nimittäin nauttia talvilomallani Barcelonan lämmössä helmikuussa, mutta nyt siis aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi laitoin fillarin renkaisiin ilmaa ja tsygäilin  Teerenpelin terdelle, jossa nautin Laiska Jaakko-nimeä kantavan tumman lagerin. Nää nyt vissiin on kait sit niitä elämän pieniä nautintoja :)


La 15.3.2014    Vapaapäivän shoppailua



Viime viikko oli aika kiireinen ja en ole ehtinyt töiden sekä treenamisen lisäksi juurikaan muuta tekemään, mutta tänään aloitin vapaasta viikonlopusta nauttimisen kevyellä shoppailulla. Lappeenrantaan avattiin OMG-outlet ja kävin tsekkaamassa putiikin tarjonnan. Hieman harhaanjohtavasta nimestä voisi päätellä, että outlet olisi vain naisille suunnattu, mutta jako miesten ja naisten vaatteiden välillä näytti olevan about 50/50. Itse löysin Fred Perryn verkkaritakin, joka maksoi alle puolet svh:sta. Olen jo pitkään etsinyt verkkaritakkia itselleni, mutta en ole löytänyt mieluista tai ne ovat olleet turhan kalliita, mutta nyt on vaatevarastoni taas vähän täydellisempi :) Toivottavasti kauppa kävisi siten, että OMG-outlet tulisi tänne jäädäkseen ja valikoima olisi jatkossakin yhtä laadukas kuin nyt. 


Ti 25.2.2014     Vapaapäivän puuhastelua

Avainten kuljetus on ikuisuusongelma, johon olen etsinyt ratkaisua about viimeiset 20 vuotta.  seuraavaksi lyhyt vuodatus viisimmästä ratkaisuyrityksestäni.

Varuste.netistä löysin kuvassa olevan kiipeilyyn tarkoitetun alumiinisen Mammut jousisakkelin. Pari vuotta sitten UK Mountain Biking - lehden välissä tuli samantapainen alumiininen avaimenperä, jossa oli kolme reikää, joista avainrenkaat killuivat. Kyseinen avaimenperä palveli minua jonkin aikaa, kunnes sen jousimekanismi hajosi siten, ettei sitä pystynyt enää korjaamaan ja avaimenperästä tuli käyttökelvoton. Nähdessäni Mammutin sakkelin ajattelin, että tuosta voisi tehdä samantapaisen, kuin hajonnut avaimenperä oli. Alumiinihan on siitä kivaa ainetta, että se on kevyttä, lujaa ja insinöörijargonilla ilmaistuna helposti työstettävissä lastuavilla menetelmillä. Niimpä porasin 4mm terällä kaksi reikää sakkelin alareunaan ja pujotin niistä avainrenkaat, joita voi ostaa vaikkapa Kodin ykkösestä tai epäilemättä aika monesta muustakin tavaratalosta. 


Kuvassa vasemmalla on rikkimennyt, mutta muuten varsin mainio UK Mountain Bike - lehden kylkiäinen. Keskellä Bilteman 316-rosterista tehty sinänsä ihan suhteellisen hyvin avaimenperänä toimiva sakkeli, mutta en vain itse oikein tykännyt siitä. Se on jotenkin liian monimutkainen ja senkään jousimekanismi ei ole aivan optimaalisen jäykkä. Oikealla avaimenperäksi tuunattu Mammut sakkeli. Ja eikun testailemaan :) 



Su 23.2.2014     Barcelona

Jep eli tänä vuonna tuli sitten tehtyä talvilomalla reissu Barcelonaan. 


Ekaan kuvaan tiivistyy ehkä parhaiten matkan ykköskohde. Biitsi :) Ei sillä, että olisin halunnut ottaa aurinkoa tai uida, vaan ennen kaikkea chillailla biitsillä ja ottaa rantaterassilla pari bisseä välimeren aaltoja katsellen. B)


Barcelonan yöhön tutustuminen jäi lähinnä pariin nopeeseen kierrokseen kaupungilla auringon laskettua. Varmaan bileitäkin ois jostain löytyny, mutta itselleni riitti ns. kaupungin valojen fiilistely.


En pidä itseäni edes harrastelijavalokuvaana, koska kuvaan vain muutaman kerran vuodessa, mutta tavoitteenani oli saada kaupungista kuva, jossa keskustan kattojen yli näkyisi välimeri ja Montjuicin maisemareitiltä onnistuin ottamaan todella nättejä kuvia.

 
 Olen monta vuotta haaveillut vintagetyylisestä olka/läppärilaukusta. Laiskana ja saamattomana ihmisenä en ole saanut aikaiseksi hankkia sellaista, mutta nyt bongasin El Corte Inglés - tavaratalosta SuperDryn nahkalaukun, jonka lunastin itselleni. Hinta oli hieman suolainen, mutta onhan toi ihan törkeen magee.

Ma 17.2.2014    Shoppailua

Kävin tänään pitkästä aikaa pyörähtämässä Konalassa Varustelekan ja Varuste.netin myymälöissä. Varustelekalta tarttuikin mukaan ihan kivoja löytöjä. Perinteisesti armeijan ylijäämätavaroiden kaupat ovat joko pieniä kivijalkakauppoja tai jossain epämääräisellä teollisuusalueella olevia pimeitä varastohalleja, joissa kamat ovat sekalaisissa pinoissa pitkin poikin. Varustelekan myymälä on kuitenkin ilmava ja voisi jopa sanoa melko tyylikäs ylijäämäkaupaksi. Tuotteet ovat siististi esillä ja myymälässä on asialliset sovitustilat sekä hieno esillepano varaston välikaton päällä. Ennen kaikkea, firman mainioilta nettisivuiltakin aistittavissa oleva, henkilökunnan tinkimätön asenne homman pyörittämseen näkyy ja tuntuu. Facebookissa mainostettiin Belgialaista parkaa (14,99€), jonka löysinkin sopivan kokoisena, mutta totesin, että en itse sellaista tarvitse. Sen sijaan muita löytöjä tulikin sitten tehtyä. 


Vuosi sitten löysin Varustelekasta aivan loistavat Saksan armeijan eli Bundeswehrin mustat reisitaskuhousut, joita olen käyttänyt emimmäkseen työhousuina. Nyt bongasin kympillä Brittien laivaston reisitaskuhousut, joista myyjä totesi: "Nää on ehkä parhaat reisitaskuhousut, jotka sä ikinä ostat kympillä. Palosuojatut ja kaikkee..". Niimpä, ei muutaku testailemaan, että onko nää mahdollisesti paremmat kuin BW:n pöksyt. Ihan varmasti nää voittaa laadullisesti mitkä tahansa henkkamaukan reisarit mennen tullen. :) 


Mukaan tarttuivat myös sveitsiläiset pakkasrukkaset naurettavaan hintaan 6,79€ ja Lekan omaa tuotantoa oleva villapipo (5,94€).  Nocandoo-tyyppisiä rukkasiahan löytyy ihan mistä vaan, mutta näissä onkin liipasinsormelle oma paikkansa. Normaalistihan Nocandoot ovat kyllä mukavan lämpöiset, mutta nimensä mukaisesti ne kädessä ei voi tehdä mitään, paitsi ehkä heitellä lumipalloja. Liipasinsormi mahdollistaa ammuskelun lisäksi myös hieman tarkemmankin työskentelyn. Olen vuosien ajan etsinyt ihan pelkkää mustaa villapipoa, ja koska niitä ei yksinkertaisesti saa mistään, on Varusteleka teetättänyt niitä omana tuotantonaan. Voi olla, että ala-asteelta lähtien palvellut änäripiponi, saa ehkäpä vihdoin siirtyä ansaitulle eläkkeelle. 


Huomasin myös, että olen aina tarvinnut Brittiläistä käsikranaattikoteloa sekä Bundeswehrin alumiinisia vyölenkkejä. Hinnathan näillä löydöillä oli 0,99€/kpl.  Käsikranuja tulee harvemmin kanneltua vyössä, mutta esim. tulevan kesän fillarilenkeillä voisin kuvitella kranukotelon soveltuvan vaikkapa energiapatukoiden tai varasisäkumin kuljetukseen.

La 15.2014

Salami, mozzarella, pesto-lätty ja Laitilan Kukko. Yhdistelmä, joka silkkaa nautintoa. 


La 8.2.2014

Se ois taas yks viikko vierätäny. Nyt on syöty ja saunottu. Seuraavaks ois kahvit ja Putous, sit viel leffa... ei kait täs voi ku nauttia elämästä.

La 30.1.2014

Työviikko takana, pizzaa, huurteista ohrapirtelöä, Radio Helsingin nettiversiosta loistavaa musaa... eihän täs voi ku nauttia :)

www.radiohelsinki.fi ja olet ystävien seurassa.

Ke 29.1.2014

Iltapala

Rento vapaapäivä. Aamulla vähän fillareiden ruuvailua, sitten kokkailua, hyvää musaa, hyvää lukemista, hyvä treeni, palautumista... Rennosti verkkareissa sohvalla eli elämän pieniä nautintoja :)


Su 26.1.2014

Rento sunnuntaiaamu ja aikaa nauttia elämästä. Kokkailin itselleni lettuja Cruel Intentions - leffan soundtrackin tahtiin. Kyseinen leffa jaksoi ehkä jollain tasolla kinnostaa 15 vuotta sitten, mutta nykyään voisi olla aika vaivaannuttavaa katsottaavaa :) Sen sijaa soundtrack on aivan huikea ysäripläjäys ja ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikki soundtrackejäni. Levyltä löytyy brittipoin helmiä kuten Blurin Coffee & TV ja The Verven Bitter sweet symphony. Levyn fiilikset vaihtelevat jännästi iloisesta brittipopista varsin deeppiin ja melankoliseen äänimaailmaan kuten Faithlesin sekä Craig Armstrongin biiseihin. Jo avausraita Placebon Every you every me tempaa tiukasti mukaansa ja levyn lumous säilyy huikeaan loppuun asti. Levyä voi fiilistellä niin perjantai-iltana kuin sunnutaiaamunakin. Se toimii aina, kuten letut hillolla aamiaiseksi.


Linkki Spotifyssä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti