William Friedkin on ehkä parhaiten tunnettu The Exorcistin eli suomeksi Manaajan ohjaajana. Friedkin on kuiten ohjannut pitkällä urallaan useita elokuvia, joista itselleni Sorcerer ja To live and die in L.A. ovat minulle itselleni merkittävimmät Friedkin-leffat. Lauantain klassikkopoimintani osuu vuonna 1977 ilmestyneeseen Sorcerer (Pelon palkka) elokuvaan, joka on itse asiassa uudelleen filmatisointi alun perin vuonna 1953 ilmestyneestä saman nimisestä leffasta. Kun vuosia sitten, näin leffan ensimmäisen kerran, minuun vetosi ennen kaikkea elokuvan jännitystä ja uhkaa väreilevä Tangerine Dreamin syntetisaattorimusiikki. Leffassa viehätti myös tietynlainen realismi sekä vähäeleisyys. Kaltaiseni kasarin kakarat, joilla on ysärin tatsi, ovat tottuneet jerrybruckheimer-tyyppiseen Hollywwod-räiskintään ja Friedkinin oldskool realismi on siihen verrattuna piristävän erilaista. Elokuva alkaa siten, että neljän miehen tilanne muuttuu eri syistä tukalaksi ja he joutuvat lähtemään maanpakoon kukin tahoiltaan. He löytävät itsensä Etelä-Amerikasta, jossa he joutuvat mahdottoman tehtävä eteen. Epävakaa dynamiittilasti täytyy kuljettaa hengenvaarallista reittiä pitkin kahdella ikivanhalla kuorma-autolla viidakon läpi mahdollisimman nopeasti. Palkkio on hyvä, mutta tehtävä on miltei mahdoton. Matkasta tulee piinaava jännitysnäytelmä. Olen nähnyt leffan ainakin viidesti, mutta hyviin leffoihin ei kyllästy. Ne nappaavat kerta toisensa jälkeen tiukasti otteeseensa ja tuo ote kestää lopputeksteihin asti.
Linkki leffaan IMDb:ssä
Tunnari ja leffan parhaita kohtia
Linkki leffaan IMDb:ssä
Tunnari ja leffan parhaita kohtia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti