tiistai 21. lokakuuta 2014

Heikki Kuula - Heijastuksia täydelliseltä rundilta


Viime aikoina päässäni on kyllä pyörinyt toinen toistaan huikeampia idiksiä jutuista, joista voisi kirjoittaa, Jostain syystä ideat eivät ole kuitenkaan konkretisoituneet, mutta tässä nyt olis taas vähän vuodatusta. Viime perjantaina julkaistiin virallisesti Heikki Kuulan tuorein pitkäsoitto, joka kantaa nimeä Heijastuksia täydelliseltä rundilta. Muutaman kerran levyä kuunneltuani, vaikutelmani ovat hieman ristiriitaiset ja hämmentyneet. Osa biiseistä on todellisia helmiä, joissa yhdistyvät nerokkaasti rimmaavät räp-lyriikat, rullaavat pop-sävellykset ja yleisesti hyvä meininki. Toisaalta taas avausraita Helsinginkatu ja sitä seuraava Rataraato ovat todella rujoja, jopa inhorealistisia biisejä, jotka eivät ehkä aivan istu kokonaisuuteen. Voi olla, että levylle on tietoisesti yritetty hakea erilaisia fiiliksiä ja siinä tapauksessa ratkaisu toki toimiikin, mutta itse olisin jättänyt ainakin Helsinginkadun pois levyltä, jolloin se olisi paljon tasaisempi kokonaisuus. 

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten muutama vuosi sitten löysin Monsp-labelin tuotannon, ja yhtäkkiä näin kotimaisen räppiskenen aivan eritavoin kuin olin sen aiemmin nähnyt. Teflon Brothersien kaksi ensimmäistä levyä olivat itselleni tuolloin todellisia voimasoittolättyjä ja diggasin niistä ihan kybällä. Teflonien kolmas levy sen sijaan ei sanottavammin sytyttänyt. Osa biiseistä oli toki ihan kuuneltavia, mutta kokonaisuutena levy oli aivan liian varman päälle tuotettua perushuttua ja siitä puuttui kaikki se särmä sekä patoutunut energia, jota Teflonien kaksi ekaa levyä pursuivat. Kuulan soololevyillä taas juuri popahtavat kappaleet ovat itselleni olleet niitä parhaita raitoja. Tuoreimmallakin levyllä esim. Iisan kanssa tehty kimppabiisi Pilvellä on todella jännä sekoitus Kuulan tylyä räpäytystä ja Iisan hentoa elektropoppia, mutta omaan makuuni yhdistelmä toimii todella hyvin. 

Levyltä on jo aikaisemmin julkaistu Rataraadon lisäksi sinkkuina myös päätösraita Ystävii sekä Ekstaasinappi. Ystävii ja Ekstaasinappi ovat olleet radio Helsingillä useiden deejiiden ahkerassa soitossa ja ne ovat mielestäni persoonallisia ja huolella mietittyjä, mutta silti helppoja moderneja pop-kappaleita, jotka toimivat omaan korvaani loistavasti. Joka tapauksessa pidän levyä ehkä syksyn kovimpana uutuutena ja tulen varmasti kuuntelemaan sitä jatkossakin. Myös Teflon Brothersit julkaisevat uuden levyn näillä näkymin 7.11 ja onkin jännä nähdä, miten bändin soundi tulee poikkemaan Heikki Kuulan soolomateriaalista vai onko kyseessä ikään kuin jatko-osa soololevylle. Aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti