perjantai 30. tammikuuta 2015

Atomirotta - I


Viime aikoina on ollut niin paljon kaikkia juttuja hoidettavana, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että pitkäikäinen unelmani ulkomaille muuttamisesta sekä oman alan töistä on toteutumassa lähiaikoina. :) Koko tammikuun minulla on kuitenkin ollut muutama idea blogiin, joista olen päättänyt kirjoittaa. Vähän ennen joulua kävin shoppailemassa viimeisiä joululahjoja ja onnistuin vihdoinkin käymään täällä päin uudessa Levykauppa Äx:ssä, joka tuli tänne maan kaakkoisnurkkaan, paikallisen levykauppayrittäjän lopettua levykaupan pitämisen. Äx:stä mukaani tarttui Atomirotan kasetti ja vanha Giant Robotin käytetty cd. 

Kyllä luit aivan oiken - ostin kasetin vuonna 2014. Vinyylilevyt eivät underground skenen sisällä koskaan kadonneet ja viime vuosina esim. Anttila on taas miltei kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ottanut vinyylit valikoimiinsa. Kasetit luultavasti jäävät hyvin pieneksi ug-ilmiöksi, mutta Monsp ja muutamat muut pienet ug-ulkaisuihin erikoistuneet lafkat ovat innostuneet julkaisemaan myös kasetteja ja kaltaiselleni old school diggarille, ne tuovat paljon nostalgisia muistoja. Toki Atomirotan debyytin mukana tulivat myös latauskoodit, joilla Monspin saitilta sai ladattua biisit mp3-formaatissa.


Kakkosraita Aurinkoon oli itselleni viime kesän ehdoton voimasoitto-anthem. Rento kesäbiisi Bonnie & Clyde hengessä, toimii yhä edelleen aivan loistavasti. Muissa a-puolen raidoissa on jännää punk-vimmaa, joka yhdistyy oivaltaviin ja sopivan humoristisiinkin lyriikoihin. A-puolen päätökappale Muistin filminauhaan on rento kesäreggae, joka näin talven keskellä tuo tuulahduksen lämpimästä ja huolettomasta kesäpäivästä, jolloin voi vain hengailla puistossa ja ottaa rennosti. 

B-puolella laadukas ja monipuolinen soundi kulkevat käsi kädessä. Vaahtopäät jatkaa vielä rentoa kesäteemaa, mutta toinen ehdoton suosikkini Aurinkoon-biisin lisäksi on kakkosraita silmät sulkemalle. Vakavasta aiheesta on tehty hieno lyriikka, joka yhdistyy persoonnaliseen, groovaavaan ja rullaavaan soundiin. Kokonaisuutena biisit muodostavan hyvin mielenkiintoisen yhdistelmän tyylikästä musaa, tiukkaa sanomaa ja upeaa fiilistelyä. Kuin varkain olen kuunnellut Atomirotan Debyyttiä sekä kotona, että autossa todella paljon ja mielestäni se on Monspin ehkä paras julkaisu sitten vuoden 2011 JVG:n Mustaa kultaa - lätyn jälkeen.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Luca Caioli - Lionel Messi (Poika, josta tuli jalkapallolegenda) & Wayne Rooney - Minä, Wayne Rooney



Ennen joulua etsiskelin kauppareissulla itselleni lukemista ja uusimman Lars Keplerin lisäksi ostoskoriini päätyivät Lionel Messistä ja Wayne Rooneysta kertovat pokkarit. Eurofutis, erityisesti UEFA:n Mestarien liiga, on oikeastaan ainoaa urheilua, jota säännöllisesti seuraan telkkarista. Keski-Euroopan mäkiviikko ja eräät muut klassikkokisat ovat myös sellaisia, joita tulee katsottua aina, kun se vain on mahdollista, mutta jalkapallo on lajien kugingas. Luin ensin Rooneyn kirjan ja ehkä yllätävin juttu, jonka kirjaa lukiessani tuli vastaan oli se, että tajusin että Rooney on samanikäinen kuin itse olen. Jotenkin kun on pikkupojasta lähtien väijynyt telkkarista Valioliigaa ja muita futispelejä ja tottunut ajattelemaan, että parhaat pelimiehet ovat kymmenestä kahteenkymmeneen vuotta vanhempia kuin minä ja sitten, kun yhtäkkiä tajuaa, että yksi viime vuosien kovimmista pelaajista onkin syntynyt samana vuonna, kuin itse olen, niin kyllä se vaan jotenkin pysäytti. Rooneyn kirjassa pidin erityisesti siitä, miten rehellisesti Rooney kertoi siitä, kuinka hän elää unelmaansa ja miten vaikeaa, mutta toisaalta myös palkitsevaa ammattilaisura Valioliigassa voi olla. Rooney käy läpi tähänastisen uransa kohokohtia, mutta kertoo myös mustista päivistä ja siitä miten kovat paineet ammattilaisilla on harteillaan. 

Leo Messi on hämmästyttävällä tavalla noussut nuoresta lupauksesta eläväksi legendaksi jo peliuransa alkutaipaleella. Messistä kertovan kirjan on kirjoittanut Luca Caioli ja siinä käydään täysin ulkopuolisen näkökulmasta läpi Messin kehitystä Argentiinalaisen jalkapallokoulun kasvatista Barcelonan edustusjoukkueeseen. Kirjasta puuttuu henkilökohtainen ote, joka itseäni viehätti Rooneyn kirjan kohdalla, mutta se on myös hyvin mielenkiintoinen kasvukertomus ja Caioli kertoo yksityiskohtaisesti sopimusotkuista ja onnistuu kuvaamaan tarkasti, miten pitkä matka lupavaavalla juniorilla on ammattilaiseksi ja miten kovaa kilpailua kulissien takana käydään paikoista edustusjoukkueeseen. Caiolin kirja avaa lukijalle myös oven Barcelonan kaltaisten suurseurojen toimintakulttuuriin. Seuroilla ei ole varaa menettää tulevaisuuden lupauksia kilpaileville seuroille, mutta rajallisen budjetin ja kovien paineiden alla uusien pelaajien skouttaaminen on erittäin haastavaa. Kun rakkaus lajia kohtaan ja intohimo treenaamiseen kohtaavat, niin seurauksena on huikeita tarinoita pelaajista kuten Messi ja Rooney, jotka ovat lunastaneet heihin kohdistetut odotukset.