JVG vol. 2 & vähän muutakin

Tuli tossa vähän aikaa sitten hehkutettua, että pe 28.2 julkaistaan uus JVG. No perjantaina, kun tulin töiden ja salin jälkeen kotiin, niin eteisen lattialla odotti paksu kirjekuori, josta löytyivät kuvassa olevat lätyt. Kiitos Katin Tavara. Pikaisesti viikonlopun aikana levyjä kuunneltuani, olen varsin tyytyväinen tämänkertaisiin ostoksiinini. Näissä riittää taas vähäksi aikaa diggailtavaa. JVG:n lisäksi tuli siis täydennettyä levykokoelmaani Ruger Hauerin Se syvenee syksyllä-albumillta ja Pyhimyksen koostamalla Vieras-kokoelmalla. Ruger Hauerin levyltä löytyyvät Täällä ja Jokaiselle jotain ovat olleet pitkään omia voimasoittobiisejäni Spotifyssä ja minun on pitänyt jo pitkään hankkia Se syvenee syksyllä-albumi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Vieras on siitä mielenkiintoinen levy, että siinä esiintyy liuta aivan huikeita suomiskenen räppäreitä tyyliin Saurus, Juno, Matinpoika, Asa, Paleface, Laineen Kasperi, Solonen, Ruudolf, Heikki Kuula ja monia muita artisteja. Lisäksi biisit ovat ainakin itselleni uusia sikäli, etten ole niihin muissa yhteyksissä törmännyt. 

Pelkäsin hieman, että JVG olisi Teflon Brothersin tavoin sortunut kolmannella levyllään liian poppiin ja pliisuun meininkiin, mutta onneksi Huominen on Huomenna ei edusta levyn yleistä linjaa, vaan yleissoundi on taattua JVG-tyyliä ja popimpien radiohittien lisäksi löytyy levyltä myös deepimpää meininkiä sekä varsin mainiota räpäytystä. Levyn vierailijakaarti on erittäin vaikuttavaa settiä tyyliin Karri Koira, Gracias, Paperi T, Juno ja Gasellit muutamia nimiä mainitakseni. 

Kyseiset kolme levyä muodostavat varsin mienkiintoisen kokonaisuuden ja toisaalta ovat osoitus siitä, miten monipuolisia artisteja Monspin tallista löytyy, vaikka JVG:n uusin ei enää Monspin julkaisema olekaan. JVG on bile- ja fiilistelymusaa perjantai-iltoihin sekä voitolla yöhön-hetkiin. Ruger Hauerin soundi on todella diippiä synkistelykamaa, mutta esim. Täällä-biisistä voi kuitenkin löytää optimistisiakin valonpilkahduksia. Vaikka asiat ovat huonosti, voidaan niihin vaikuttaa ja parempi huominen odottaa kulman takana, jos kannamme kortemme kekoon. Vieras on jotain bileräpin ja synkistelyn välimaastoon putoavaa, paikoin humoristisia läppiä sisältävää, mutta varsin tyylipuhdasta tavaraa.  

 

JVG

Okei, myönnetään onhan se ehkä vähän noloa näin miltei kolmekymppisenä diggailla JVG:tä, mutta fakta vain nyt sattuu olemaan se, että viimeisen viiden vuoden aikana yksikään toinen levy ei ole herättänyt minussa samanlaista vilpitöntä lapsen iloa, kuin Mustaa kultaa teki vuonna 2011. Itselleni kevään odotetuin levyjulkaisu onkin ehdottomasti JVG:n Voitolla yöhön-pitkäsoitto, joka tulee virallisesti ulos helmikuun vika päivä. Mikä JVG:ssä on sitten niin erikoista? En osaa vastata yhdellä lauseella. Kolme vuotta sitten, kun fiilistelin Mustaa kultaa-lätyn biisejä, niin samaistuin tiettyihin lyriikoihin ennen kokemattomalla tavalla."Kasarin lapsi mut ysärin tatsi", "pihapeleihin riitti, rällä, maila ja maski", jne. Mieleeni palasivat muistot huolettomasta lapsuudesta, jolloin pelailtiin pihapelejä, leikittiin sotaa nallipyssyillä metsikössä ja rakenneltiin autoratoja hiekkalaatikoille. Kotona odotti äidin tekemä makaronilaatikko ja viikkorahat riittivät vitosen karkkipussiin perjai-iltaisin. Muistelen hämärästi, että tuolloin tai ainakin vähän vanhempana odotin aikuisuutta todella kärsimättömästi. Halusin elää kuin jenkkileffoissa, ajaa juppibemarilla töihin byrolle, juoda litran kahvia päivässä ja hoidella isoja bisneksiä. Sitten kuin aikuisuus lopulta koitti ja aloin ottaa haparoivia askelia kohti unelmaani, niin karu pudotus arkeen olikin jotain aivan muuta, kuin olin osannut odottaa. 

JVG:n biiseissä kiteytyy mielestäni erittäin osuvasti sukupolveni kasvukivut ja aikuistumisen mukanaan tuomat haasteet. Kun käy töissä, on vihdoinkin varaa pleikkariin ja peleihin, joihin lapsena viikkorahat eivät riittäneet, mutta aikuisena ei olekaan enää ok, pelata viikko putkeen frendin nahkasohvalla. On käytävä töissä maksettava laskut, huolehdittava, että jääkapissa morjestaa jotain muutakin, kuin vain valot, jos meinaa pitkän päivän jälkeen syödä jotain. Äidin makaronilaatikko on vain pölyinen muisto lapsuudesta. Ehkäpä kyse onkin siitä, että rennot biitit sekä yksinkertaisen vilpittömät läpät lyriikoissa, tarjoavat hetkeksi pakotien huolettomaan lapsuuteen, jossa aurinko paistoi aina kuumemmin ja jätski maistui paremmalta.

Voitolla Yöhön-lätyltä on julkaistu nimibiisin lisäksi Anna Abreun kanssa tehty kimppabiisi Huominen on huomenna. Levyn album sampler Spotifyssä lupaa taattua laatua, jota jään odottelemaan. Sinkut eivät ole toistaiseksi olleet itselleni mitään voimasoittobiisejä, mutta album sampler vakuutti minut siitä, että levy kantsii tsekata, kunhan se päivänvalon näkee.

Huominen on huomenna Youtubessa