Vuonna 2007 tätä levyä tuli pyöriteltyä todella paljon. Blogitekstin aiheena tuottajavelho Timbalandin lätty on kuitenkin siksi, että pari päivää kyseiseltä levyltä löytävä "Time"-biisin melodia on soinut päässäni, joten ajattelin kuunnella levyn läpi ja kirjoittaa siitä. Levy alkaa aivan mahtavasti Nina Simonen Sinnermania tyylikkäästi lainaten. Sinnermanin orkkisversio on oikein mainio ja myös Felix Da Housecatin näkemys aiheesta on yksi alltime favorittejani. The way I are on ehkä Shock Value-levyn isoin hitti ja toimii edelleen itselleni todella hyvin. Vihaisen tyylikäs Kill Yourself tuo mieleeni Eminemin hyvällä tavalla. Siinä on samanlaista aggressiota, mutta tyylikkäämmin esitettynä. Kill Yorself on omaan makuuni erittäin hyvin toimivaa tyylipuhdasta ganstameininkiä ehkä hieman näteimmillä soundeilla kuin mitä ysäri ganstaräpissä käytettiin. Seksiä tihkuva Fantasy on ihan hauska, mutta ei mitenkään kauhean vakavasti otettava esitys. Toisaalta koko Shock Value-levyn kantava teema on lähinnä nautiskelu ja fiilistely, eikä niinkään puritistinen otsa rypyssä meininki, kuten liian monissa hip hop levyissä mielestäni vallitsee. Kuitenkaan tyyli ei petä yhdessäkään biiseistä, vaikka esim. Bounce ei enää jaksa bassojyminöillään samalla tavalla itseäni innostaa kuin parikymppisenä vuosia sitten. Sokerina pohjalla on Time. Rullaava, upeasti sykkivä biitti ja rennon tiukka räppi sekä Moby henkinen kertsi kuulostavat edelleen freeseiltä muodostaen huikean kokonaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti