En osaa sanoa miksi, mutta jokatapauksessa jo useiden vuosien ajan aina tähän vuodenaikaan kun kevätauringon säteet taittuvat sälekaihtimien raoista kotiini, laitan Aliciaa soimaan. Tällä kertaa levylautaselle tiensä löysi vinyylikokoelmastani löytyvä Alician Unplugged lätty tai siis tarkkaan ottaen kyseessä on kahden 12" vinyylin kokoelma vuodelta 2005, jossa Alicia yhdessä mm. Mos Defin ja Damian Marleyn kanssa tulkitsee uransa alkupuolen upeimpia kappaleita akustisin taustoin. Omia Alicia-suosikkejani niin akustisesti kuin orkkislevyversioinakin ovat vinyyleiltä löytyvät A Woman's Worth, You Don't Know My Name ja sokerina pohjalla aivan käsittämättömän upea Fallin. Toki kaikki Alician Unplugged versiot toimivat minulle todella hyvin ja niitä on nautinto kuunnella.
Olen hehkuttanut jo aiemminkin blogissani rakkauttani Alician musiikkiin. Mikä siinä kiehtoo niin paljon ja miten Alicia eroaa monista muista moderneista R'n'B-artisteista? En osaa vastata tyhjentävästi muuten kuin, että musiikki täytyy kokea kokonaisvaltaisesti. Siihen täytyy keskittyä ja rentoutua sen parissa. Muistan vieläkin elävästi, kun joskus 2000-luvun alussa kuulin ekaa kertaa Alician biisejä ja rakastuin ensi kuulemalta. Mietin vain, että miten joku pystyy laulamaan noin kauniisti ja tekemään näin dynaamisen upeita, mutta kuitenkin äärettömän tyylikkäitä kappaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti