Täydellisyyttä metsästämässä

Keräilijän pahin painajainen ei suinkaan ole kokoelman tuhoutuminen, eikä myöskään se, ettei koskaan löydä kokoelman viimeistä puuttuvaa osaa, vaan kokoelman viimeisen osan löytyminen ja täydellisen kokoelman saavuttaminen. Kun näin tapahtuu, niin keräilijän valtaa tyhjyyden tunne - ei ole enää mitään, mitä tavoitella. Kaltaisillani musa/leffa/kirjallisuusdiggareilla on usein keräilijän taipumuksien lisäksi pakkomielle listaamiseen sekä kokoelmien uudelleenjärjestelyyn. Nick Hornbyn kirjaan perustuvassa Elokuvassa High Fidelity - Uskollinen äänentoisto on kohtaus, jossa päähenkilön tyttöystävä jättää hänet. Mitä päähenkilö tekee? Hän järjestää levykokoelmansa uudeelleen. Listaaminen ja järjestely on ainakin itselleni pakkomielle, terapiaa ja jotain, jota sekä vihaan, että rakastan. Sain facebookissa haasteen listata kymmenen kappaletta, jotka ovat koskettaneet minua jotenkin. Lista syntyi uskomattoman helposti, kun en ruvennut miettimään liikaa, vaan listasin vain ensimmäisenä mieleeni tulevat biisit. Jos en olisi lopettanut miettimistä kymmenennen kappaleen kohdalla, niin luultavasti tekisin listaa vieläkin. Nuorempana, kun olin juuri aloittanut levyjen, leffojen ja kirjojen keräilyn, niin seurasin intohimoisesti lukemattomia listoja, etsiessäni mielenkiintoista matskua kokoelmiini. 

Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen pohdin pitkään mitä ja miten kirjoittaisin. Pitkän pohdinnan ja hahmottelun jälkeen, nykyinen rakenne syntyi yllättävän helposti. Minulla on jatkuvasti 3-4 ideaa aktiivisesti hautumassa tulevista blogiteksteistä ja pyrin toteuttamaan niitä siten, että leffat, kirjat ja musajutut vuorottelisivat sopivasti. Nykyään pyrin välttämään listojen seuraamista, pakkomielteistä organisointia ja järjestelyä aina, kun vain mahdollista. Siltikään tiikeri ei pääse juovistaan. Jotta joskus saisi jotain projekteja valmiiksi, on pakko aikatauluttaa, priorisoida ja säätää sekä kikkailla toisinaan ihan urakalla. Pyrin kuitenkin elämään hetkessä, nauttimaan hyvistä hetkistä ja olemaan turhaan stressaamasta sellaisista asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Mediasta saan helposti kuvan, että absoluuttisen onnellisuuden tavoittelu olisi jollakin tapaa tärkeää. Ei, ei ole. Perustelen väitteeni siten, että jotta voisi tuntea nautintoa tai onnellisia hetkiä, täytyy sietää epätäydellisyyttä ja ikäviä asioita. Jos keräily harrastuksena ei mitään muuta anna, niin ainakin se opettaa kärsivällisyyttä. Mikään ei voita tunnetta, kun hirveän vaivannäön jälkeen löytää jotain, mitä on pitkään etsinyt. Nauttikaa elämästä ihmiset, sillä elämä on ihmisen parasta aikaa ja elämän kuluu olla epätäydellistä.

Kymmenen kappaletta, jotka ovat jollain tapaa koskettaneet minua. Lista ei ole täydellinen. Siitä puuttuu kappaleita, jotka olisivat siihen kuuluneet ja siinä on kappaleita, jotka eivät ole minulle ehkä niin tärkeitä, kuin jotkin toiset biisit ovat olleet. Ehkä vielä jonain päivänä teen täydellisen soittolistan, siihen asti nautin siitä, etten ole sellaista vielä tehnyt :)

1. New Order - Blue Monday (Tää oli helppo, tuli ekana mieleen)
2. Bon Jovi - Runaway (Ehkä paras kasaribiisi ikinä)
3. Nirvana - Come as you are (Ehkä paras ysäribiisi ikinä)
4. Bob Marley - Buffalo Soldier (Ehkä paras reggae ikinä)
5. Red Hot Chili Peppers - Californication (Voimasoitto ysärin lopusta)
6. Faithless - Insomnia (Ehkä paras Faithless-biisi ikinä)
7. Moby - Extreme Ways (Jason Bourne - leffojen tunnari, huikea biisi)
8. Sunscreem - Perfect Motion (Paras kesähousebiisi ikinä)
9. Wilko Johnson & Solid Senders - Walking on the Edge (Tähän biisiin kiteytyy kitaravetoisen rytmimusan syvin olemus)
10. Atlas - Compass Error (Tarantella & Redanka dub) (Tää on vaan yksinkertaisesti upea)

Pakko laittaa vielä ekstrana, kun en keksi minkä biisin tiputtais pois:
Giorgio Moroder - The Chase

Spotify-linkki