Kiireisen viikon jälkeen ajattelin rentoutua erään klassikon parissa, jonka olen nähnyt varmaan kymmenen kertaa, mutta johon en vain osaa kyllästyä. John Carpenter on ehkä paremmin tunnettu kauhuleffojen ohjaajana, onhan mies ohjannut mm. kauhuklasarit The Thing - "Se" jostain ja Halloween - Naamioiden yö, mutta itselleni Assault on Precint 13 - Hyökkäys poliisiasemalle on ollut aina se paras John Carpenter-leffa. Leffan juoni on varsin simppeli ja kuten vaikkapa Quentin Tarantinon Resevoir dogsissa, niin myös tässä suurin osa tapahtumista sijoittuu yhteen paikkaan. Oma kuvassa oleva versioni on New special edition, jonka olen tilannut jenkki-Amazonista, mutta kyseessä on siis aito alkuperäinen vuoden 1976 versio, joka on vain uudelleenjulkaistu DVD:llä 2003. Leffastahan on tehny myös uusintaversio vuonna 2005, mutta se olisi kylläkin saanut jäädä tekemättä, sillä niin huono se on.
Assault on Precint 13-leffan tunnelma on painostavan jännittävä, aivan kuten edellisessä lauantain klassikopoiminnassani William Friedkinin Sorcererissakin. Fiilis syntyy hyvin pienistä jutuista, kuten vähäeleisestä näyttelemisesstä sekä äärimmäisen yksinkertaisesta tunnusmusiikista, jonka John Carpenter on itse tehnyt. Leffa sisältää paljon viitauksia 60-luvun westerneihin ja päähenkilö Ethan Bishop on hyvin samankaltainen roolihahmo kuin vaikkapa Sergio Leonen Dollaritrilogiassa Clint Eastwoodin esittämä nimetön mies "Man with no name". Leffan hienouden ymmärtäminen edellyttääkin ehkä jossain määrin 60- ja 70-lukujen länkkäreiden sekä trillereiden tuntemusta.
Viime joulukuussa en ollut uskoa silmiäni, kun löysin spotifysta leffan alkuperäisen soundtrackin. Olin jo vuosia yrittänyt metsästää soudtrackia huonolla menestyksellä ja sitten se olikin yhtäkkiä spotifyssa - aivan uskomatonta. Kyseessä on todella oldscholia synasoundia, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii omaan makuuni todella hyvin.
Soundtrack
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti