No Easy Day/Zero Dark Thirty

Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 tulin iltapäivällä kotiin koulusta. Söin välipalaa ja katselin telkkarista musavideoita. Kun isäni tuli kotiin, hän kehotti minua vaihtamaan maikkarilta ykköselle. Sieltä tuli ylimääräinen uutislähetys. Kaksi lentokonetta oli lentänyt päin WTC-torneja New Yorkissa. Terrorismin vastainen sota oli alkanut. Tajusin heti, että uutisia katsellessani, että WTC-iskut olisivat ehkäpä vuosikymmenen isoin uutinen, mutta terrorismin vastaisen sodan konseptia en osannut tuolloin vielä kuvitellakaan, saati hahmottaa sen mittasuhteita. Ex-Navy SEAL Matt Bissonnetten salanimellä Mark Owen yhdessä Kevin Maurerin kanssa kirjoittama kirja No Easy Day ja Kathryn Bigelowin elokuva Zero Dark Thirty kertovat kahdesta eri näkökulmasta, miten terrorismin vastainen sota saavutti erään kulminaatiopisteensa Osama Bin Ladenin saadessa surmansa vuonna 2011 Navy SEALsien toteuttamassa iskussa Pakistanissa. 

Aloitetaan vaikkapa No Easy Daystä. Kirjan nimi tulee Navy SEALsien motosta: "The only easy day was yesterday", mutta on toki selvää, että isku Osama Bin Ladenin residenssiin oli varmasti "kova päivä", kuten kirjan nimi on suomennettu. Matt Bissonnetten kirja nousi hiljattain uudelleen ajankohtaiseksi, kun entiset erikoisjoukkojen sotilaat aloittivat julkisen debaatin siitä, kuka itseasiassa ampui OBL:n. Operaatio Neptune Sprearin lisäksi Bissonnette kertoo kirjassaan myös miten hänestä tuli Navy SEAL ja millaisia operaatioihin hän osallistui komennuksillaan Irakissa ja Afganistanissa sekä mm. siitä, miten Kapteeni Richard Phillips pelastettiin Maersk Alabaman jouduttua merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi. Mielestäni Bissonnette onnistuu erittäin hyvin kuvaamaan sitä, miten äärimmäisen rankkaa sekä fyysisesti, että henkisesti erikoisjoukkojen sotilaiden elämä on ja toisaalta hän myös valottaa terrorismin vastaisen sodan vaiettua puolta. Hän kertoo miten turhauttavaa terroristien jahtaaminen yöstä toiseen Afganistanin ja Irakin kapungeissa sekä maaseutukylissä voi olla. Toisaalta hänen unelmansa oli palvella maataan Navy SEAL sotilaana ja kirjan perusteella käy selväksi, että vaativa työ vie paljon, mutta tarjoaa myös kokemuksia, joita ei siviilityössä koskaan voisi kokea.

Zero Dark Thirtyn lisäksi on tehty muitakin leffoja, jotka käsittelevät operaatio Neptune Spearia, mutta Kathryn Bigelowin versio aiheesta on tietääkseni ainoa oscar-voittaja. Jo Bigelowin aikaisempi menestysteos Hurt Locker onnistui kuvaamaan modernia sodankäyntiä käsittämättömän realistisesti, mutta samalla myös mukaansatempaavalla tavalla. Leffa pitää otteessaan ja siitä välittyy intensiivisesti epätoivoinen vimma, jolla OBL haluttiin saada löytää ja tappaa, jotta al-Qaidalta tuhottaisiin sen karismaattinen johtaja. Ilman erikoisjoukkoja opearaatio Neptune Spear ei olisi onnistunut, mutta Zero Dark Thirty kuvaa erinomaisesti miten valtavasti tiedustelutietoa tarvitaan, jotta edes varsinaista operaatiota voidaan ryhtyä suunnittelemaan sen toteuttamisesta puhumattakaan. Tiedustelu on usein vielä vaarallisempaa ja epäkiitollisempaa työtä kuin sotilaiden suorittamat operaatiot. 

Vaikka OBL saatiinkin lopulta tapettua, niin todellisuudessa yhdysvaltojen sekä sen liittolaisten toimet Irakissa ja Afganistanissa eivät ole tuhonneet al-Qaidaa. Päinvastoin tällä hetkellä ISIS on pelottavampi uhka kuin al-Qaida oli koskaan Bin Ladenin eläessä ja vaikka littouman joukot yrittävätkin vetäytyä lähi-Idästä, niin terrorismin vastaisen sodan loppua ei ole näköpiirissä. No Easy Day ja Zero Dark Thirty ovat kumpikin kunnianosoituksia miehille ja naisille, jotka vaaraantavat oman henkensä taistellakseen turvallisuutemme vuoksi.