Todettakoon aivan aluksi, että normaalisti välttelen kaikkea vähänkään science fictioniin viittaavaa kuin ruttoa, mutta jostain syystä Matkaaja tarttui muutama vuosi sitten mukaani jostain pokkarialesta. Luin Matkaajan nyt toistamiseen ja se oli ehkäpä vielä ajankohtaisempi ja kiinnostavampi kuin muistinkaan. Seuraava lainaus sivulta 13 kuulostaa hyvin epäilyttävältä: "Matkaajien kyvyt periytyivät, joten tabulat pyrkivät tuhoamaan kaikki saman perheen jäsenet. Harlekiinit puolustivat matkaajia ja näiden opettajia polunnäyttäjiä, mutta se oli omaehtoinen päätös. Harlekiinilapsi saattoi luopua miekan tiestä, ottaa kansalaisnimen ja etsiä paikkansa koneistosta." Kirjan päähenkilö Maya on 26-vuotias teollisena muotoilijana Lontoossa työskentelevä nuori nainen, joka on perinyt saksalaiselta isältään vaalean ihon sekä siniset silmät ja sikhi-äidiltään tumman tukan. Kuulostaa melko tavalliselta, eikö totta? Harlekiinit ovat temppeliritarien seuraajia, jotka ovat vannoneet suojelevansa matkaajia aivan kuin temppeliritarit aikoinaan kristittyjä. Kuulostaako tutulta arkipäivän realismilta? No se vähän riippuu, siitä miten asioita tarkastelee. Elämmekö vapaassa länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa? Kyllä. Onko vapaus vain illuusiota, ja todellisuudessa olemme elämämme aikana tekemiemme valintojen seurauksena vankeina omassa elämässämme osana järjestelmää? Tähän on pakko vastata kyllä.
Maya joutuu tekemään hänen elämänsä loppuiäksi määrittävän valinnan. Mayan harlekiini-isä on kouluttanut häntä pienestä pitäen ja yrittää saada hänet valitsemaan miekan tien. Maya kuvittelee voivansa jatkaa tyytyväisenä kansalaiselämäänsä, mutta kun hänen isänsä kohtaa väkivaltaisen kuoleman veljeskunnan toimesta, niin Maya vannoo kostavansa ja valitsee harlekiinimiekan aseekseen. Alkaa huikea seikkailu, joka vie kyynisimmänkin lukijan mennessään. Ketkä ovat terroristeja, ketkä puolustavat vapautta? Tulisiko kansalaisten olla tahdottomia orjia, jotka uurastavat aamusta iltaan rutiiniensa vankeina, vai tulisiko yhdistää uutta sekä vanhaa teknologiaa siten, että koneet tekisivät työt ja ihmiset voisivat elää täysipainoista vapaata elämää läheisistään huolehtien sekä elämästä nauttien? Isoja ja vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole oikeaa vastausta. 80-luvulla Al Qaida ja Osama Bin Laden olivat Yhdysvaltojen liittolaisia Afganistanissa taistelussa kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan. Kun asetelmat muuttuivat, entisistä liittolaisista tuli vihollisia ja kuten yleensäkin, eniten terrorisminvastaisesta sodasta ovat kärsineet viattomat naiset sekä lapset ja eniten on hyötynyt aseteollisuus.
Ehkäpä välillä olisi ihan hyvä hidastaa, lukea Matkaajan kaltaisia kirjoja ja pohtia, mitkä asiat elämässä ovat aidosti tärkeitä ja taistelemisen arvoisia. Usein itsestäänselvyyksiä oppii arvostamaan, vasta kun ne eivät enää ole itsestäänselvyyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti