"This is the end, beautiful friend. This is the end, my only friend, the end..." Francis Ford Coppolan mestariteoksen alku on mielestäni yksi parhaita alkukohtauksia, jonka olen koskaan missään leffassa nähnyt. The Doorsin The Endin soidessa helikopeterit lentävät palavan viidakon yllä ja humalainen armeijan kapteeni Willard (Martin Sheen) makaa sängyssä tuijottaen katossa olevaa tuuletinta, mitään näkemättömin silmin. Sittenhän kapteeni Willard saa erikoistehtävän tehdä lopun seonneen Eversti Kurtzin (Marlon Brando) mielivaltaisesta viidakkotukikohdasta. Parasta leffassa on mielestäni aina ollut eeppinen matka eversti Kutrzin viidakkotukikohtaan jokea pitkin. Leffan loppuratkaisua en ole rehellisesti sanottuna koskaan oikein ymmärtänyt. Erään legendan mukaan Apocalypse Now oli Francis Ford Coppolalle niin kova koettelemus, että se oli vähällä viedä hänet hulluudeen partaalle, mutta onneksi huikea mestariteos kuitenkin valmistui.
Leffat kohtaukset ovat ovat itsenäisiä klassikoita täydellisine ysityiskohtineen ja legendaarisine dialogineen. Kuten esim. seuraavat Everstiluutnantti Kilgoren (Robert Duvall) lainit:
"I love the smell of napalm in the morning. ja
Charlie don't surf!" Helikopterihyökkäys Wagnerin Ride of the Valkyriesin soidessa taustalla ja Playboy-tyttöjen kiertue eräässä joenvarren tukikohdassa ovat mielestäni aivan loistavia sekä käsikirjoituksen, että toteutuksen osalta. Parasta leffassa on ehkä se, miten Coppola onnistuu kuvaamaan sodan vainoharhaisen mielipuolisuuden. Eilen kun pitkästä aikaa katselin leffan, niin kesän ensimmäinen ukkoskuuro pyyhkäisi yli. Jotenkin se sopi tämän leffan taustalle paremmin, kuin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti