Genesis - Invisible Touch

 

Tavallaan tämä on jatkoa eiliselle blogitekstilleni, jossa käsittelin Amerikan Psykoa. Eräässä kirjan luvussa ja itse asiassa myös leffan kohtauksessa, käsitellään Genesistä ja myös Phil Collinsin soolotuotantoa. Aikoinaan kun suunnittelin blogin kirjoittamista ihan noin yleisesti ottaen, niin eräänä kimmokkeena olivat juuri Amerikan Psykon Artistiarviot. Genesiksen vuonna 1986 julkaistu Invisible Touch on jokseenkin täydellinen popalbumi. Siinä on sopivasti vuorotellen nopeampia ja rokkaavampia kappaleita sekä tunnelmallisia slovareita. Itselleni ehdoton kohokohta on levyn kolmas raita Land of Confusion. Muistan elävästi kun lähes kaksikymmentä vuotta sitten, löysin lapsuudenkodistani kasettihyllystä itse äänitetyn kasetin, jossa oli Land of Confusion. Kuuntelin kohisevalta ja huojuvalta kasetilta lumoutuneena kasaribiittiä yhdistettynä Collinsin lauluun. Tuolloin kiinnitin huomiota lähinnä melodiaan ja luultavasti juuri sinä hetkenä ymmärsin kuinka paljon diggaan kasaripopista. 

"Too many men
Too many people
Making too many problems
And not much love to go round
Can't you see
This is a land of confusion.

This is the world we live in
And these are the hands we're given
Use them and let's start trying
To make it a place worth living in."

Land of Confusionin kertosäe nayttää tietokoneen ruudulla lähinnä naivilta. Kuitenkin yhä uudelleen joka kerta, kun kuulen kyseisen kappaleen, minussa herää viaton lapsenusko, että voimme käyttää käsiämme tehdäksemme maailmastamme paikan, jossa voimme nauttia elämästämme. Olin jo ehtinyt miltei unohtaa levyn, mutta nyt olen muutaman päivän ajan kuunnellut sitä useita kertoja ja se vain paranee jokaisella kuuntelukerralla. Vaikka pidänkin Phil Collinsin soolotuotannosta kuten esim. Miami Vice-tunnarista In the Air Tonight, niin mielestäni Genesiksen soundiin tiivistyy jotain hyvin olennaista kasaripopin syvimmästä olemuksesta.

Spotify-linkki albumiin