Olen koko kevään suunnitellut, että luen taas pitkästä aikaa Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon ehkä kolmannen tai neljännen kerran sekä katson kirjan pohjalta tehdyn leffan ehkäpä viidennen kerran :) Voi hyvinkin olla, että tätä ei pitäisi ääneen sanoa, mutta jokin minua viehättää näissä teoksissa siinä määrin, että se saa minut aina kerta kerran jälkeen palaamaan niiden pariin. Bret Easton Ellisiä voidaan perustellusti pitää eräänä kiistellyimmistä nykykirjailijoista. Kukkahattutädit luonnollisesti vetävät herneen nenään välittömästi Amerikan Psykon kaltaisten teosten kohdalla. Mainion Californication tv-sarjan päähenkilö Hank Moody on käsittääkseni on syntynyt Bret Easton Ellisin pohjalta ja häneen viitataan tv-sarjassa. Kuitenkaan ymmärtääkseni Bret Easton Ellisin elämä ei todellisuudessa ole sentään aivan gonzo-kirjailija Hunter S. Thompsonin seikkailujen tasoista sekoilua, vaikka esim. Amerikan Psykon perusteella niin voisi ehkä olettaakin.
Amerikan Psykon päähenkilö Patrick "Pat" Bateman on Harward Business Schoolista valmistunut 26-vuotias P&P:n vice president. Hänen sukunsa omistaa Wall Streetillä vaikuttavan P&P:n ja rahan takia hänen ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Hän haluaa kuitenkin kuulua nuorten ja nälkäisten Wall Streetin pörssihaiden joukkoon, syödä satojen dollarien illallisia New Yorkin hienoimmissa ravintoloissa ja rällästää kokaiinin sekä muiden päihteiden voimalla juppien suosimilla klubeilla. Netflixistä löytyi ainkin vielä jokin aika sitten dokumettileffa Cocaine Cowboys, jossa kuvataan kokaiininvyöryä 80-luvulla Yhdysvaltoihin. Ongelman laajuuttaa on vaikea käsittää, mutta esim. mainio Traffic-leffa antaa myös ajattelemisen aihetta. Komean, nuoren ja menestyvän pankkiirin ulkokuoren suojissa Bateman on kuitenkin psykopaatti, joka on täysin kyvytön tuntemaan empatiaa ja niimpä hän on sadisti, joka kiduttaa ja murhaa niin kollegansa kuin useita ilotyttöjäkin. Lopulta Batemanille ei riitä enää mikään ja hän on valmis tappamaan kenet tahansa verenhimon ottaessa vallan. Tammen pokkariversion takakannessa lukee seuraavasti:" Lukijan sietokykyä koetteleva romaani on sekä armoton tilitys ylikierroksilla käyneestä 80-luvusta että hätkähdyttävä ennuste itsetarkoituksellisen väkivallan lisääntymisestä". Olin jo ehtinyt unohtaa miten käsittämättömän raakoja, osa kirjan väkivaltakohtauksista on. Itse kun edustan sukupolvea, jolle GTA:n kaltaiset pelit ovat arkipäivää ja sitä kautta fiktiivinen väkivalta on lähinnä turruttavaa, niin Amerikan Psykossa eniten perinteisen trillerin kaavaa mielestäni rikkookin kirjan rakenne. Kirjassa on näet pitkiä lukuja, joissa Bateman kertoo 80-luvun artisteista Genesiksestä Whitney Houstoniin. Kirjassa on myös tavattoman tarkasti kerrottu siitä, kuinka kirjan hahmot ovat pukeutuneet. Esim. eräs luku kertoo näennäisesti tärkeästä kokouksesta P&P:n neukkarissa, mutta tosiasiassa luvussa kerrotaan vain, ketkä kokoukseen osallistuvat ja miten he ovat pukeutuneet. Leffaversion ehkä herkullisin klassikko on ns. käyntikorttikohtaus, jossa Bateman esittelee uuden käyntikorttinsa, mutta joutuu toteamaan työkavereidensa kortit hienommiksi kuin omansa.
Maslow'n tarvehierarkia on psykologian ja markkinoinnin yhteydessä usein esitetty malli ihmisten motivaation synnystä. Amerikan Psyko on omasta mielestäni ennen kaikkea tarina nuoresta miehestä, jolla on kaikkea, mitä rahalla saa, mutta joka ei ole koskaan kokenut aitoa rakkautta ja se saa hänet toteuttamaan iseään psykoottisin teoin. Olen lukenut lukiossa tasan yhden kurssin psykologiaa, joten en edes yritä väittää ymmärtäväni mitään psykologiasta. Nähdäkseni on kuitenkin mielenkiintoista ja samalla hieman pelottavaa pohtia Amerikan Psykoa Maslow'n mallin avulla. Suomessakin on viime vuosina jouduttu järjettömien väkivallantekojen yhteydessä, käymään keskustelua tekoihin johtaneista motiiveista. Oma näkemykseni perustuu vahvasti Maslow'n malliin ja uskoakseni on perustelua väittää, että yhteiskunnassamme keskitytään liikaa materiaaliseen hyvinvointiin henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Tosielämän Patrick Batemanit syntyvät siten, että heikko itseluottamus, läheisyyden puute ja arvostuksen tarve ajavat henkisesti tasapainottoman ihmisen järjettömän väkivallan tielle.
Yläasteaikainen äidinkielenopettajani totesi kerran kirjallisuudesta keskusteltaessa, että lukeminen tarjoaa sivistyneen keinon tappaa. Ehkäpä onkin niin, että henkisesti tasapainoinen ihminen voi lukea Amerikan Psykon kaltaisia kirjoja ja nauttia mustasta huumorista sekä ironiasta, joka on tyypillistä Bret Easton Ellisin tyylille. Toisaalta on myös väärin syyttää kirjoja, elokuvia ja pelejä väkivallan tekoihin syyllistyneiden kieroutuneesta todellisuudentajusta. Eivät ne edusta todellisuutta, vaan ovat vain keino irtautua tappavan tylsästä arkisesta aherruksesta toiseen aikaan, paikkaan ja todellisuuteen, kuten 80-luvun Wall Streetille Gordon Gekkon mottoa muistellen. Kaikki Wall Streetin nähneet muistavat sehän kuului: Greed is Good - Ahneus on hyvästä. Nojatuolimatka kultaiselle 80-luvulle juppien hedonistiseen ja materialistiseen maailmaan, on nautinto ainakin itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti