Katsoin pääsiäisen aikana mainion Red Riding-trilogian. Olen aikaisemminkin nähnyt ainakin osittain leffat, mutta nyt katsoin ne ensimmäistä kertaa putkeen (peräkkäisinä päivänä) järjestyksessä. Yleensä suhtaudun hieman skeptisesti brittiläisiin poliisisarjoihin, mutta Red Riding on ehdottomasti lajin helmiä. Toki muitakin hyviä löytyy kuten BBc:n Life on Mars sarjan jatko-osat Ashes to Ashes I ja II. Red Ridingistä tekee oikeastaan mielenkiintoisen jo pelkästään se, että tapahtumat sijoittuvat 70-luvun lopun ja 80-luvun alun pohjois-Englantiin. En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni tuolloin Englannin talouden selkäranka oli koetuksella kaivostyöläisten huonon tilanteen takia ja IRA aiheutti sisäpoliittisia jännitteitä koko kuningaskuntaan. Leffoissa on erittäin korkeatasoisesti onnistuttu ajankuvauksessa. Miljööt ovat uskottavia ja nostalginen fiilis välittyy katsojalle.
Trilogia kertoo kadonneista ja sitten murhattuina löydetyistä tytöistä, joiden kohtaloa sekä syyllistä rikoksiin selvitetään kolmen eri henkilön kautta. Ensimmäisessä osassa nuori rikostoimittaja haistaa palaneen käryä ja pääsee henkensä uhaten selville poliisin korruptiosta sekä mädännäisyydestä. Seuraavassa osassa henkilökohtaisen tragedian kokenut Manchesteriläinen rikostutkija yrittää tiiminsa avulla selvittää sotkua puhtaalta pöydältä, mutta taistelu tuulimyllyjä vastaan on tuomittu epäonnistumaan. Lopulta tutkinnassa alusta lähtien mukana ollut poliisi ymmärtää toimineensa väärin ja yhdessä paikkakuntalaisen menneisyyden haamujen vainoman asianajan kanssa he saavat syyllisen selville.
Täytyy myöntää, että välillä juonen seuraaminen jäi vähemmälle huomiolle, kun tuijotin lumoutuneen vanhoja autoja ja upeita Englannin maaseudun maisemia. Film Noirin ja rikostrillereiden ystäville Red Riding lienee lähes pakollista katsottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti