Jaa-a, mitäköhän tästä sanoisi... Noh aloitetaan vaikka siitä, että aina välillä on hyvä unohtaa turha ryppyotsaisuus ja kääntää aivot off-asentoon. Ainakin jos aikoo viettää leffailtaa Macheten parissa. Usein elokuvia arvioidaan sillä perusteella, että mitä palkintoja leffa on voittanut, onko siinä tunnettuja näyttelijöitä, kuka sen on ohjannut jne. Itse vierastan kyseistä lähestymistapaa syystä, että miten joku muu kuin minä itse, voisi kuvitella minua paremmin tietävänsä, mistä minä pidän ja mistä en. Aivan, ei mitenkään. Siispä itse jaottelen katsomani elokuvat kolmeen kategoriaan joita ovat: 1. Huikean loistavat mestariteokset, joita voi katsoa aina uudelleen (esim. kaikki Quentin Tarantinon leffat). 2. Semihyvät leffat, joita voi katsoa pari kolme kertaa, jos muutakaan tekemistä ei ole. 3. Täysin ala-arvoinen skeida, jonka katsominen on ajan tuhlausta. Itse rankkaan Macheten omalla asteikollani ehdottomasti ykköskategoriaan. Robert Rodriguez on onnistunut luomaan itseironisen mestaripläyksen, jossa yhdistyvät niin aivoton toiminta, alastomat naiset kuin hienot autotkin. Arvostatko monimutkaisia juonikuvioita, ihmissuhdedraamaa tai hidasta polveilevaa kerrontaa? Ei, Machete ei ole tarkoitettu sinulle. Haluatko kääntää aivot off-asentoon, ottaa rennon asennon sohvalla, korkata huurteisen ja nauttia actionistä? Kyllä, suosittelen Machetea lämpimästi juuri sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti