Daft Punk on minulle tuttu nimi vuosien takaa Around the world ja One more time hittien ansiosta. Jostain syystä Daft Punkin muu tuotanto on kuitenkin jäänyt minulle melko tuntemattomaksi. Nuorempana kuuntelin ajoittain hyvinkin paljon elektronisen tanssimusiikin eri genrejä, mutta tuolloin suoraviivaisempi trance miellytti enemmän omaa musakorvaani ja ehkäpä siksi tyylillisesti ns. ranskahousea edustavaan Daft Punkkiin tutustuminen on jäänyt vain hittibiiseihin.
Sitten viime keväänä tuli Random Access Memories ja räjäytti jackpotin. Mm. TIME-lehden viime vuoden parhaaksi valitseman biisin Get Luckyn lisäksi albumilta löytyy joukko aivan käsittämättömän hienoja biisejä. Levyn erikoisin kappale on mielestäni Giorgio, jossa EDM-legenda Giorgio Moroder kertoo, kuinka hän tutustui syntetisaattoreihin ja miten hänen uransa syntetisaattorimusan parissa sai alkunsa. Ekaa kertaa levyä kuunnellessani ajattelin, että ihan hauska idea, mutta luultavasti tän biisin joutuu jatkossa skippaamaan levyä kuunnellessa, kun ei vaan jaksa kuunnella aina samaa tarinaa. Olin väärässä :) Olen viime vuoden aikana kuunnellut levyn varmaan pitkälti toistakymmentä kertaa, enkä ole kyllästynyt yhteenkään levyn biiseistä. Ne ovat vain niin sulavia. Rullaavat melodiat, tyylikkäät biitit ja uskomattoman nätti kokonaissoundi saa minut joka kerta levyä kuunnellessani muistamaan, että miksi aikoinaan reilut kymmenkunta vuotta sitten rakastuin konemusaan ja miksi se yhä edelleen jaksaa kiinnostaa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti