Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Minun on jo vuosien ajan pitänyt tutustua Khaled Hosseinin tuotantoon, mutta jostain syystä se on aina vain jäänyt ajatukseksi. No parempi myöhään, kuin ei ollenkaan. Suomalaisen kesäpokkarialesta mukaani tarttui nimittäin Tuhat loistavaa aurinkoa ja se oli juuri niin hyvä, kuin lukuisten lukemieni arvostelujen perusteella osasin odottaa. Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu ajallisesti melko pitkään ajanjaksoon. Tuomalla kertomukseen useita sukupolvia, Hosseini onnistuu sitomaan tarinan sujuvasti ajan kuvaukseen. Kirjassa tuodaan esiin mainiosti Afghanistanin rooli maailmanpolitiikan pelinappulana kylmän sodan ajoista nykypäivään. Isoista teemoista ja ajan kuvauksen laajuudesta huolimatta, Hosseinin kertoma tarina on häkellyttävän johdonmukainen ja se tempaiseekin väistämättä lukijan mukaansa siten, että kerran aloitettuaan, ei kirjaa haluaisi laskea käsistään. Vaikka kirjassa kerrotaankin usean eri sodan vaikutuksista, niin se ei ole missään tapauksessa sotakirja. Tuhat loistavaa aurinkoa on ennen kaikkea kahden naisen Mariamin sekä Lailan kasvu- ja selviytymistarina, kuinka he kykenivät elämään käsittämättömissä olosuhteissa ja taistelemaan musertavaa pahuutta vastaan vain toisiinsa turvautuen.

Ensimmäinen sota, jonka uutisointia muistan hämärästi televisiosta lapsena seuranneeni oli Persianlahden sota 90-luvun alussa. Sitten tulivat Jugoslavia, Kosovo, Afganistan ja Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin. Vielä 2000-luvun alussa itselläni oli hyvin hämärä käsitys siitä, että mitä itseasissa Afganistanissa ja Irakissa tapahtui ja ennen kaikkea, mitä Lähi-Idässä oli 80- ja 90-lukujen aikana tapahtunut. Suomalais-venäläisin voimin tehty elokuva 9. Komppania kertoo Neuvostoliiton ja Afganistanin Mujahideen-sissien välisen sodan vaiheista 80-luvun lopussa. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat sekä muut länsimaat halusivat kaikin keinoin vastustaa kommunismin levimiämistä. Yhdysvallat kärsi tappion Vietnamissa ja sen seurauksena 80-luvulla Yhdysvallat tukivat Afganistanin Mujahideen-sissejä CIA:n kautta epäsuorasti. Afgaanisissit tekivät likaisen työn sekä kärsivät tappiot ja Yhdysvallat sai näin estettyä Neuvostoliiton laajenemispyrkimykset. Kun Neuvostoliitto sitten romahti, niin useiden eri heimokansojen asuttama Afganistan ajautui sekasortoon, jonka seurauksena fundamentalistit ääriuskovaiset ja Taliban saivat lopulta vallan tuhoisin seurauksin. Vasta syyskuun yhdennentoistapäivän iskut pakottivat Yhdysvallat taas puuttumaan tilanteeseen, mutta inhimillisen katastrofin mittasuhteet paisuivat väistämättä megalomaanisiksi ja kuten sotien yhteydessä yleensäkin, eniten kärsivät täysin viattomat naiset sekä lapset.

Khaled Hosseinin kirjat ovat yksi toisensa jälkeen olleet bestsellereitä Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Toivottavasti osittain siksi, että avaavat länsimaiselle lukijalle aivan uuden näkökulman tasa-arvoon sekä ihmisoikeuksiin. En väitä, etteikö länsimaissakin olisi tasa-arvo tai jopa ihmisoikeusongelmia, mutta Hosseinin kuvaama elämä, jota Mariam ja Laila joutuvat elämään, on jotain aivan käsittämätöntä. Olin toki aiemminkin kuullut ja lukenut Talibanien käsityksistä, kuinka Koraania tulisi tulkita jne., mutta Tuhatta loistavaa aurinkoa lukiessani ymmärsin ehkäpä ensimmäistä kertaa, mitä elämä fundamentalistien hallitsemassa maassa voi pahimmillaan olla. Kuitenkin optimismi ja hellyttävät kuvaukset Mariamin ja Lailan tunteista lapsia kohtaan loivat kirjaan mielestäni toiveikkaan perusvireen, olivatpa asiat miten huonosti tahansa, niin aina on toivoa paremmasta. Äärimmäisten surullisten ja kauhistuttavien koettelemusten lisäksi jopa kaikkein kurjimmissakin oloissa ihmiset voivat kokea iloa ja onnea.