En todellakaan ole mikään westernien suurkuluttaja tai asiantuntija, mutta toki alan klassikot leffahyllystäni löytyvät. Kesähelteiden helliessä on mukavaa nauttia vaikkapa viileästä ohrapirtelöstä ja kunnon länkkäristä. Sergio Leone tunnetaan ehkä parhaiten legendaarisesta Dollari-trilogiasta, jossa Clint Eastwood on "Man with no name" myyttinen pyssysankari, joka ei paljoa puhu, mutta ampuu sitäkin tarkemmin. Dollari-trilogia ansaitsee kuitenkin kokonaan oman blogitekstinsä, joten ei siitä toistaiseksi enempää. Dollari-trilogian jälkeen vuonna 1968 päivänvalon näki Once a upon time in the west eli ytimekkäästi suomennettuna Huuliharppukostaja. Leffan suomenkielinen nimi on varsin kuvaava, sillä huuliharppua soittava pyssysankari on tällä kertaa leffan "Man with no name". Noin kymmenisen vuotta sitten vanhoja Ennio Morriconen länkkärisoundtrack-levyjä uudelleenjulkaistiin cd:llä ja omasta kokoelmastai löytyy mm. Huuliharppukostajan soundtrack, joka on varsin mainio. Itse asiassa alunperin kiinnostuin spagettiwesterneistä nimenomaan Ennio Morriconen huikeiden sävellysten takia.
Soundtrackin takakannessa on leffan pääosien esittäjien piirroskuvat ja seuraaavat lauseet: "There were three men in her life. One to take her... one to love her - and one to kill her." Leffan dvd-kotelossa puolestaan kerrotaan, kuinka elokuvan rytmityksellä pyrittiin luomaan vaikutelma viimeisistä henkäyksistä. Aika deeppii settii. Nykypäivän toimintaleffoihin verrattuna Leonen vähäeleinen ja hidas tyyli on ainakin itselleni lähinnä rentouttavaa. Olen lähes totaalisen kyllästynyt turboahdettuihin toimintapätkiin, joissa vain kikkaillaan erikoistehosteilla. Yksinkertainen on kaunista. Vähemmän on enemmän. Ei tarvita kuin Morriconen musiikki, autiomaa ja kuudestilaukeva. Ne riittävät jännityksen aikaansaamiseksi ja eeppinen tarina tempaa katsojan mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti