Joskus 90-luvun puolenvälin paikkeilla olin koulutieni alkutaipaleella ehkäpä ala-asteen kolmalle tai neljännellä luokalla. Olin tuolloin lukenut jo useita Ian Flemingin James Bond - kirjoja, ja sitten löysin isäni kirjahyllystä Jan Guilloun Ulkoisen vaaran uhatessa. Kyseinen suomenkieleinen versio on ilmestynyt 1992 ja se on Carl Hamiltonista kertovan kirjasarjan neljäs osa (Kolmas suomennettu). Muistan elävästi kuinka jännittävältä pikkupojasta tuntui lukea Ruotsin "James Bondin" seikkailuista. Guilloun kirjojen päähenkilö Carl Hamilton on Ruotsin laivaston upseeri (James Bond on brittilaivaston upseeri) ja hän työskentelee Ruotsin turvallisuuspoliisissa SÄPO:ssä, joka on tavallaan Ruotsin vastine brittien sotilastiedustelupalvelulle. Ulkoisen vaaran uhatessa on ehkä jäänyt niin vahvaksi muistoksi itselleni siksi, että se toi käsitykseeni myyttisestä "viitta ja tikari" -maailmasta pohjoismaisen ulottuvuuden, joten ymmärsin, että tiedustelupalveluiden agentit eivät toimi vain keski-Euroopassa, vaan myös täällä pohjoisessa. Tietenkään tiedustelupalveluiden agenteilla ei ole todellisudessa lupaa tappaa, ainakaan muuten kuin itsepuolustustarkoituksessa, eivätkä todelliset operaatiot ole niin hohdokkaita kuin kirjoissa ja leffoissa.
Myöhemmin pidin pitkään Jan Guillouta vain Ruotsin vastineena Tom Clancylle. Toimintakirjailijana, jolla oli yksi mestariteos ja sen jälkeen useita uudelleenlämmittelyjä, joissa toistetaan vanhaa ideaa yhä uudelleen ja uudelleen. 2000-luvun alussa Guilloun Ristiretki-sarja suomennettiin ja sen luettuani arvostukseni Guilloun tuotantoa kohtaan nousi aivan uudelle tasolle. Temppeliritari Arn Magnussonista ja Ruotsin kuningaskunnan syntyhistoriasta sekä temppeliritarien taisteluista lähi-Idässä kertova sarja on yksikertaisesti huikea timantti. Ennen kaikkea Hamilton-kirjoihin verrattuna Ristiretki-sarja osoittaa Guilloun monipuolisuuden ja taidon taustatutkimuksen tekemiseen. Itse olen aina ajatellut jotenkin niin, että kuka tahansa kykenee kirjoittamaan ajasta, jossa on itse elänyt, mutta on huomattavasti haastavampaa sijoittaa tapahtumia satojen vuosien takaiseen aikaan siten, että tarina on uskottava.
No mennäämpä sitten itse asiaan. Alun perin vuonna 2008 julkaistu Tyttäresi tähden on uskomaton sillisalaatti tai sekametelisoppa, johon on sekoitettu kaikki mahdolliset terrorimiin liittyvät teemat, joita syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen on mediassa käsitelty eli Palestiinasta Pakistaniin. Carl Hamilton on uskottamattomien seikkailuidensa jälkeen maanpaossa Venäjällä pääministeri Vladimir Putinin vastentahtoisena vieraana ikään kuin Edward Snowden on käsittääkseni tällä hetkellä. SÄPO:n kuulusteluosaston päällikön tytär kidnapataan kostoksi keskellä päivää puistosta, kun fundamentalistit ovat hermostuneet iltapäivälehden haastattelun aiheuttamasta mediakohusta. Hamilton ja entinen Ranskan Muukalaislegioonan eversti, joka sattuu olemaan kidnapatun tytön isä, ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja loppuratkaisu on täynnä alan kliseitä. Kokonaisuutena Tyttäresi tähden pysyy kuitenkin yllättävän hyvin kasassa ja rivien välistä löytyy myös hieman realismia sekä tarkkanäköisiä huomioita yhteiskunnastamme. Jos lievä liiottelu ja jenkkityylinen mahtipontisuus ei häiritse liikaa, niin kirja on varsin nautittavaa luettavaa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan aikaisempiin Hamilton-kirjoihn ensin, jos ne eivät ole entuudestaan tuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti