torstai 26. kesäkuuta 2014

Tove Alsterdal - Kadonneet


Kesälomani ensimmäisen puoliskon viimeisenä päivänä kävin tsekkaamassa Suomalaisen kesäpokkarialen ja kuten aina ennenkin sieltä löytyi kesäksi lukemista. Kadonneet tarjoaa kurkistuksen toisenlaiseen Eurooppaan, jonka olemassaolosta luemme lehdistä ja kuulemme uutisista, mutta joka ei kosketa meitä aidon EU-passin laillisesti hankkineita. Freelancer-toimittaja Patrick Cornwall lähtee Yhdysvalloista Eurooppaan tekemään reportaasia laittomista maahanmuuttajista sekä modernista orjakaupasta, tavoitteenaan saada vihdoinkin Pulitzer-palkinto työstään. Hänen vaimonsa Ally huolestuu. kun miestä ei kuulu takaisin, eikä häneen saa yhteyttä. Ally lähtee seuraamaan miehensä jälkiä tietämättä, että hänellä ei ole enää paluuta entiseen elämäänsä. Ruotsalainen turisti Terese herää Espanjassa hiekkarannalla ilman passia, rahaa ja kenkiä. Passi ja rahat on huijattua ja kengät ovat päätyneet niitä enemmän tarvitsevalle. Pokkarin kannessa on Liza Marklundin luonnehdinta kirjasta: "Huippuluokan kansainvälinen trilleri" ja itse allekirjoitan mainoksen täysin. Vaikka juoni ei sinänsä erityisen omaperäinen olekkaan, niin kirjassa on jänniä koukkuja ja vastaikkainasetteluja, joita ei välttämättä tulisi ensimmäisenä ajatelleeksi. Ennen kaikkea tarina etenee luontevasti ja takaumat sekä henkilöhahmot kietoutuvat yhdeksi tarinaksi kiehtovalla tavalla. Kirjan lopputeksteissä kiitetään Marklundia tarinan kehittelystä ja osittain hänen kynänjälkensä onkin tunnistettavissa. Alsterdalin tyyli eroaa kuitenkin juuri sopivasti Marklundin tyylistä, ollakseen riittävän omaperäinen. 

Myönnän, etten edes kykene kuvittelemaan miltä tuntuisi elää ilman henkilöllisyyttä, laittomasti vieraassa maassa vailla tulevaisuutta. Ajatus on yksinkertaisesti täysin käsittämätön, mutta kuitenkin karua todellisuutta aivan liian monille ihmisille. Kuinka epätoivoista ihmisten elämän täytyy olla, kun he pakenevat kumilautalla välimeren yli, jotta kykenisivät elättämään perheensä? En tiedä, enkä osaa edes kuvitella. Toisaalta täytyy muistaa, että kaikki on suhteellista. Kun Terese herää rannalla, kokee hän olonsa yhtä lailla onnettomaksi, kuin Afrikasta pakeneva Mary Kwara. Elintaso ei sinänsä tee kenestäkään onnellista tai onnetonta, vaan kyse on siitä mitä meillä on ja mitä me haluamme. Orjakauppiaiden liiketoiminnan moraalittomuudesta vallitsee vahva yksimielisyys. Kuitenkin, kun yhteiskuntaamme tutkii pintaa syvemmältä, voidaan havaita, että ilman laitonta työvoimaa, monet työt jäisivät tekemättä. Se ei tietenkään oikeuta ihmisoikeuksien loukkaamiseen, mutta osoittaa inhorealistisesti, miten heikko länsimainen moraalimme itseasssa on. Onko oikein nauttia elämästä, kun ihmiset näkevät nälkää? On, sillä kurjuuden lisääminen, ei tee kenestäkään onnellisempaa, mutta aina kun edes jotkut ovat tyytyväisiä siihen, mitä ovat saavuttaneet sekä kykenevät nauttimaan elämästään, niin heille se suotakoon.  

1 kommentti:

  1. Mie voisin lainata tän siulta joskus :) miul on kyl vielki se siun yks kirja lainassa, mut kohta on aikaa lukea :D

    VastaaPoista