En ole aivan varma, että mistä olen aikoinaan Isaac Hayesin - Three Tough Guys soundtrackin löytänyt. Luultavasti Huuto.netistä joltain yksityiseltä kauppiaalta, jokunen vuosi sitten, kun suhteellisen aktiivisesti keräilin vinyylejä ja jaksoin roikkua Huuto.netistä edullisten löytöjen perässä. Kiinnostukseni vanhoihin vinyyleihin ei ole hiipunut, mutta levykokoelmani jatkuvan kasvattamisen sijasta, olen nykyään pyrkinyt nauttimaan kokoelmani helmistä. Tough Guys alkaa leffan tunnusmelodialla, joka on itselleni ja luultavasti myös monille muille "kolmekymppisille" tuttu Tarantinon Kill Bill soundtrackiltä. Isaac Haysin musiikkia on hyvin vaikeaa kategorisoida mihinkään tiukkaan lokeroon. Voi olla, että 1974, kun levy on julkaistu, niin oikea kategoria on löytynyt helpommin. Itse kuvailisin sitä 70-lukulaiseksi soulin, jazzin ja syntetisaattorimusan komboksi. Hayesin soundimaailmassa on kuitenkin jotain todella miellyttävää, tyylikästä ja rentouttavaa. Se on yksinkertaisesti positiiviset vibat luovaa rentoa fiilistelymusaa.
Voi olla, että neljäkymmentä vuotta sitten, Tough Guys on ollut vain leffa muiden joukossa ja Hayesin soundtrack samoin. Nykyisen muovisen kertakäyttökulttuurin aikakaudella levyn paksut pahvikannet, jotka ovat visuaalisessa yksinkertaisuudessaan huikean hienoja tuntuvat itsestäni lähes käsittämättömiltä. Onko neljäkymmentä vuotta sitten todellakin jaksettu panostaa jokaiseen leffasoundtrackiin siten, että ne ovat sekä soundeiltaan, että visuaalisesti olleet upeita taideteoksia, ja ovatko todellakin ihmiset tuolloin pitäneet tätä kaikkea aivan täydellisen arkipäiväisenä?
No oli miten oli, niin näin laiskana kesäisenä sunnuntaiaamuna mökillä, laitan vinyylin levylautasella, ja rentoudun hyvän musiikin parissa.
All the Tough Guys out there. Muistakaa rentoutua ja nauttia elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti