Okei, myönnetään, olen puoli vuotta myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä. J. Karjalainen on niin itsestään selvä osa suomalaista radiopoppia, että olisi vaikea kuvitella suomigenreä ilman Karjalaista. Itselleni Karjalaisen tuotanto on kuitenkin aina rajoittunut radiosoittossa pyörineisiin kappaleisiin ja isoihin hitteihin. Viime kesän Flow-festareiden ohjelmaa tutkiessani olin hieman yllättynyt, kun spottasin Nyt Kolisee liven aikataulusta. Samaan aikaa Sin Cos Tan veti kuitenkin oman settinsä mustassa teltassa ja vanhana Jori Hulkkos-fanina suuntasin mustaan telttaan ja ehdin näkemään Nyt Kolisee livestä vain pari viimeistä biisiä. Viime kesänä isoksi hitiksi noussut Levyn avausraita Solesen ja Kosolan Miljoona vuotta (Meripihkahuone) ei sytyttänyt itseäni erityisemmin, vaikka kappaleessa ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Jotenkin Solosen ja Kosolan versio oli niin samankaltainen kuin alkuperäinenkin J. Karjalaisen Meripihkahuonekin, etten sen pohjalta ruvennut tarkemmin selvittämään, että mikäs juttu tämä nyt sitten oikein on. Sattumalta kuuntelin koko levyn Spotifyista loppukesästä ja kokonaisuutena levy aukesikin sitten ihan eri tavalla. Suomalaisten räppäreiden kunnianosoitus J. Karjalaisen tuotannolle on Palefacen kiistämättömän ammattitaidon ansiosta erittäin huikea levy. Tarinan mukaan J. Karjalainen olisi maininnut Palefacelle miten hip hop- henkisiltä Et ole yksin-levyn taustat olivat kuulostaneet ja siitä se ajatus oli sitten lähtenyt. Levyllä ei ole oikeastaan mitään tiettyä kohokohtaa, joka olisi noussut suosikikseni, mutta ei myöskään yhtää huonoa täytebiisiä. Nyt kolisee on ennen kaikkea kokonaisuutena vahva näyttö suomigenren nykytilasta ja suomalaisten artistien kyvystä kehittää yhteistyössä ikään kuin yhteistä kansallista suomisaundia, jota J. Karjalaisen biisit kiistämättä ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti