Loman aikana tuli lukaistua toinen osa osasto Q:n seikkailuja eli Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät. Kävin elokuussa ostamassa Prahan kartan Suomalaisesta lomareissuani varten ja Metsästäjät oli sopivasti tiskillä tyrkyllä alehintaan, joten nappasin sen matkalukemiseksi. Sarjan ensimmäinen osa oli omaperäinen trilleri Vanki, jossa komisario Carl Mørck onnistui ratkaisemaan viime hetkellä koko Tanskaa kuohuttaneen rikosdraaman. Tällä kertaa alkuasetelma on samantapainen. Sattumanvarasilta tuntuvat yksittäiset tapahtumat nivoutuvat huikeaksi vyyhdiksi, joka väistämättä herättää lukijan pohtimaan, että ei kai näin voisi todellisuudessa tapahtua, vai voisiko sittenkin. Oma kirjahyllyni pursuaa ns. pohjoismaista dekkarikirjallisuutta ja tavallaan tekisi mieli niputtaa Adler-Olsenin osasto Q samaan sarjaan. Jotenkin Adler-Olsenin kirjat ovat hyvällä tavalla niin nyrjähtäneitä, että ainakaan äärirealistisiin ruotsalaisiin teoksiin, niitä ei voi kuitenkaan suoraan verrata. Ehkäpä Adler-Olsenin Tanska-vaikutteet ovatkin genren kaivattu seuraava evoluutioaskel, sillä itse olen jo hieman kyllästynyt ruotsalaisten dominointiin ja heidän tyylilajinsa alkaa olla jo niin läpikoluttu, ettei toistolta voida enää välttyä.Todennäköisesti tulen vielä jatkossa palaamaan osasto Q:n seikkailuhin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti