Tätä on odotettu vuosia. Vihdoinkin Frank Miller ja Robert Rodriguez ovat jälleen yhdessä luoneet visuaalisen mestariteoksen, jota on saatu jo odotella vuonna 2005 ilmestyneen ensimmäisen Sin City filmatisoinnin jälkeen. Alunperin minulla oli ajatuksena mennä jo eilen katsomaaan 3D-versio, mutta laiskuuttani ja saamattomuuttani, siirtyi leffailta täksi päiväksi sekä minun oli tyytyminen perinteiseen 2D-versioon. Tänään on kuitenkin satanut koko päivän ja jotenkin syksyinen sade sekä pimeys virittivät täksi illaksi juuri oikeanlaisen tunnelman Sin Cityä varten. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole koskaan tutustunut Frank Millerin sarjakuviin, joihin Sin City perustuu, mutta kyllä leffoista voi nauttia, vaikkei sarjakuvia tuntisikaan.
No oliko Sin City: A Dame to Kill for kaiken ennakkohypetyksen arvoinen? No olihan se. Leffa oli visuaalisesti aivan yhtä upeaa silmäkarkkia kuin ykkösosakin ja en edes lähde vertaamaan näitä leffoja mihinkään muuhun, koska mielestäni sopivia vertailukohtia ei ole. Mustavalkokikkailu ja tyylikkäät efektit ovat jotain niin ainutlaatuista, että niitä on kaikessa tyylikkyydessään vaikeaa edes yrittää sanoin kuvailla. Juonen kannalta ylikorostunut järjetön väkivalta on esitty visuaalisesti niin hienosti ja juuri sopivan läskisti vedettynä, että se sopii leffan fiilikseen kerrassan mainiosti. Jessica Alba stipparina on jo ajatuksena aivan huikea ja Mickey Rourke sekä Bruce Willis kuuluvat luonnollisesti asiaan. Avaa näytellyt Eva Green jätti kuitenkin tällä kertaa Jessica Alban nuolemaan haavojaan ja mm. The Unit - tv-sarjasta tuttu Dennis Haysbert Manuten roolissa oli kerrassaan erinomainen. Vanhat starat tekivät hekin toki hyvää laatutyötä, mutta Eva Green onnistui herkullisessa roolissaan mielestäni parhaiten. Sin Cityä ei voi suositella aivan kenelle tahansa. Oikeastaan mitään leffaa, jota olen blogissani käsitellyt ei voi kukkahattutädeille esittää, mutta varsinkaan ei Sin Cityä. Syntien kaupunki turmelee jokaisen...
Trailer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti